Blogitaukoa on kestänyt lähes vuoden, mutta nyt löytyi taas kiinnostava henkilö, tai oikeammin sain häneen liittyvää lisätietoa muilta Vienan alueesta kiinnostuneilta tutkijoilta. Tänään siis katseen alla Petri Huotarinpoika Kettunen, venäläisittäin Petr Fjodorov Semenov. Kansanrunouden tutkimus tuntee hänet paremmin Tsena-Pekkana ja hänestä on jäänyt elämään monia eloisia kuvauksia.Tsena-Pekka asui, kuten korkonimestäkin voi päätellä, pienessä Tsenan eli Köynäsjärven kylässä Vienan Karjalan Vuokkiniemen pitäjässä. Tsenassa oli 1926 yhteensä 18 taloa joissa 100 asukasta[1], vaikka 1833 Lönnrotin siellä käydessä se oli vain neljän talon kyläpahanen. Kettusen Petri ja serkkunsa Jyrki kuuluvat kalevalamittaisen runon keruuhistorian merkkihahmoihin. Jyrkiä laulatti Zachris Topelius vanhempi Uudessakaarlepyyssä 1821, ja Petri oli ensimmäinen vienalaislaulaja, jonka runoja kerättiin kotiseudulla Vuokkiniemellä. Häntä laulatti A.J. Sjögren elokuussa 1825[2].
Kuva: Vienan valtatie Vuokkiniemeen. ( I. K. Inha 1894, SKS)
Petri lienee ollut melkoisen vilkas veikko ja tuottoisa sanaseppo, ja hänestä sanottiin, että ”teki laulun, mistä katšo” ja hänen tiedettiin voivan ”laulaa ainakin kaksi viikkoa, tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja nukkumista varten”[3]. Mieleen piirtyy kuva sen ajan stand-up koomikosta tai performanssitaiteilijasta, jolla oli vilkas mielikuvitus ja monipuolinen ulosanti. Hänen usein värikkäät kuvauksensa ihmiselon eri puolista jäivät elämään pitkiksi ajoiksi. Ehkä tunnetuin näistä oli Natalian nauru, pilkkalaulu Petrin tytärtä kosimaan saapuneen miehen äidistä, jonka toisintoja on kerätty vielä 1968, yli 150 vuoden kuluttua sen synnystä. Tästä laulusta löytyy yksityiskohtainen kuvaus ja analyysi Lotte Tarkan kirjasta.
Vaikka aikaisempi tutkimus on esittänyt Petrin, kuten monien muidenkin Vienan suurten laulajien, olleen alun perin suomalaisia, on hänen kohdaltaan todettava tämä asia vain arveluksi. Suku on asunut Vuonnisessa, jossa se mainitaan valvontakirjassa vuodelta 1678/79 muodossa Kettujev. Kettusilta tallennetun perimätiedon mukaan suku muutti Tsenaan Vuonnisesta[4]. Tsenaan muuttoaika ei ole selvillä.
Petrillä oli kuitenkin paljon yhteyksiä Suomen alueelle, tai vienalaisittain ”Ruotših”. Hänen tiedetään kiertäneen nuoruudessaan pitkin Suomea räätälin ammatissa, kunnes Paltamossa syntyi jonkinlainen konflikti. Kettunen itse kuvaa asiaa runoissaan: Paltamon naiset tarjosivat Kettuselle ”makeaa velliä”, mahdollisesti viinaa, tapaus vie ”mielen miehen päästä” ja Kettunen joutui mieron tielle. Hän päätti etsiä itselleen vaimon, ja sellainen löytyi Kiimingistä, Ylikiimingin Vesalan kylästä. Runtin talon tytär Maria Heikintytär Runtti rakastui reipasotteiseen räätäliin ja heidät vihittiin 1802. Ensimmäinen poika Petrus syntyi 1803 Kettusen vielä ollessa Runtin talon kotivävynä. Rippikirjan mukaan vuonna 1804 Kettuset kuitenkin muuttivat Vienaan ja asettuivat Tsenan kylään, josta Kettunen hankki talon. Viljely sujui Suomen opeilla niin hyvin, että talo vaurastui melkoisesti[5].
Avioliittoa pidettiin onnellisena, ja tästä kertoo myös Lönnrot. Mari oli Lönnrotin emäntänä hänen Tsenan käynneillään, ja tämän perheen elämänvaiheita Lönnrot matkakertomuksissaan seurailee. Lönnrotia liikutti Suomesta aivan erilaisiin oloihin siirtyneen naisen kohtalo, ja hän eläytyi tämän osaan hyvin voimakkaasti. Kun Elias Lönnrot saapui Tsenaan 1833, oli Petri jo kuollut, mutta Mari-muori vielä elossa. Talo oli vauras ja Maria kiitettiin ”kunnollisten emäntien esikuvaksi”, jossa yhdistyivät suomalainen ”työtaito” ja karjalainen ”siisteys ja puhtaus”[6]. Perheessä oli neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Luultavaa on, että Kiimingissä syntynyt Petrus kuoli pienenä, koska perheessä mainitaan 1812 ollut Petr-poika, joka silloin oli vasta kolmivuotias. Toinen poika Gavril kuoli nelivuotiaana 1814[7].
Petrin tyttäristä Jefimia eli Jouki naitiin Vuonnisen kylään runokuningas Ontrei Malisen Vasselei-pojan vaimoksi. Toinen tytär Akilina oli juuri se, jota epäsopiva sulhanen Ortjo äitinsä Natalian kanssa kävi kosimassa, mutta isä antoi sulholle rukkaset pilkkalaulun keralla. Ortjoa ei pidetty vauraan talon tyttärelle sopivana sulhasena aviottomuutensa sekä äitinsä ja oman epävakaan elämäntapansa vuoksi. Alilinalle tuli onneksi uusia kosijoita, heidän joukossaan Vuonnisen varakkaasta ja vaikutusvaltaisesta Minan talosta Onuhrein Teppana[8]. Akilina vihittiinkin Teppanansa kanssa huhtikuussa 1824 ja tyttö muutti ”minjana” Vuonniseen. Akilina ja Teppana saivat kolme lasta, mutta Akilina menehtyi 20.1.1834, 28-vuotiaana lapsivuoteeseen. Elias Lönnrot kirjoittaa viidennen matkansa (1834) matkakertomuksesta Vuonniseen seuraavaa: ”Vuonnisessa… poikkesin Miinan taloon eli Teppanaan, joksi sitä myöskin ja tavallisemmin sanotaan. Täällä kaipasin ennen mainittua emäntää. Puoli vuotta sitten oli kuolema temmannut hänet pois vaikeasta lapsivuoteesta. Mies, joka kertoi hänen kuolemastaan, itki, ja minunkin täytyi itkeä. Tämä oli toistettava Tsenanniemessä, kun äiti vielä perinpohjin kertoi tyttärensä kuoleman. Hän kertoi miten sama tytär-vainajansa, Teppanan nuori emäntä, kuluneena kesänä oli ollut pahasti sairaana, niin että kaikki epäilivät hänen paranemistaan ”.
Akilinalle olisi toivonut monia armorikkaita vuosia, mutta tämän kirjoittajan kannalta on onnellista että häneltä jäi kolme poikaa. Pojista keskimmäinen, Ossippa Teppananpoika on esi-isäni. Allekirjoitankin tämän vienalaisittain:
Ossipan-Iron-Vaselin-Lukin-Eeron-Ritva
SUKUTAULU
TAULU1
I Pjotr (Pietari) Fedorov Kettunen (Semenov), ”Tsena-Pekka” -runonlaulaja, talonpoika, s. 1788 Vuokkiniemellä, k. 1829.
Puoliso: Vihitty 2.8.1802 Ylikiiminki Mari (Maria) Henrikintytär Runtti, s. 16.9.1784 Ylikiiminki Vesala Runtti, k. Vuokkiniemi Tsena.[9]
Lapset:
Petrus Petrov Kettunen (Semenov), s. 2.3.1803 Ylikiiminki, k. luultavasti kuollut pienenä.
Akilina Petrovna Kettunen (Semenov), Malinen, s. 1806 Vuokkiniemi Tsenanniemi. Tauluun 5.
Pjotr Petrov Kettunen (Semenov), s. 1809 Vuokkiniemi Tsenanniemi.
Gavril Petrov Kettunen (Semenov), s. 1810 Vuokkiniemi Tsenanniemi, k. 1814 Vuokkiniemi Tsenanniemi.
Jefimia (Jouki) Petrovna Kettunen (Semenov), Malinen, s. 1812 Vuokkiniemi Tsenanniemi. Tauluun 2.
TAULU2 (taulusta 1)
II Jefimia (Jouki) Petrovna Kettunen (Semenov), Malinen, s. 1812 Vuokkiniemi Tsenanniemi.
Puoliso: Vihitty 1.7.1828 Vuonninen Vasili (Vasselei) Ontreinpoika Malinen, ”Ontreini Vasselei”, asui Paalan uudistalossa Pistojoen varrella, s. 30.1.1803 Vuonninen, k. 1870-luvulla Vuonninen.
Vanhemmat: Ontrei (Andrej) Savastjanovits Malinen, Runonlaulaja Ontrei Malinen, s. 1777 Vuonninen, k. 6.2.1855 Vuonninen
Haapakuotkuen Jyrin vanhempi veli. Ei oikeastaan ollut runonlaulaja. Bor. lausuu hänestä: ”Koska hän lapsuuden päivistä saakka ei ole laulun taitoa harjoittanut, hän ei ensin tahtonut näitä unhotettuja muistoja ruveta tapailemaan, kieltäen olevansa runon sukua; mutta ukon siihen vihdoin ryhdyttyä, näyttihe että oli hänelläkin ollut suussa suuri tieto, vaikka muisti nyt jo oli alkanut pettää.” Asui yksinäisellä paikalla Paalan uudistalossa Pistonjoen varrella, kosken korvalla, muutamia virstoja joen suusta. Anni Lehtosen kuvauksen mukaan: ”Isolaatuinen mies, jolla oli ollut oikein suuri ruskea parta. Oli kalamies, pyytänyt lohta Pissonjoesta. Hirsistä salvanut seinät koskeen ja asetellut rysät. Savottamiehet nyt ne purkaneet.”[10]
Lapset:
Okahvie Vasseleintyttö Malikina, Karjalainen (Bogdanov), s. 1830 Vuonninen Haapakuotkue. Tauluun 3.
Paraskeva Vasseleintyttö Malikina, s. 28.11.1835 Vuonninen.
Marfa Vasseleintyttö Malikina, Malikina, s. 7.6.1839 Vuonninen. Tauluun 4.
TAULU 3 (taulusta 2)
III Okahvie Vasseleintyttö Malikina, Karjalainen (Bogdanov), ”Haapakuotkuen Okahvie”, s. 1830 Vuonninen Haapakuotkue, k. 1915 jälkeen.
Paulaharjun mukaan Okahvie oli elossa vielä 1915,ollen tuolloin 85-vuotias.
Anni Lehtosen äiti Okahvie Bogdanov leskeytyi Annin ollessa kuusivuotias (Tarkka 2005, 189).
Okahvie Bogdanov, sukujaan Malinen, runojen laulaja Vuonnisessa, 85 v vanha. Vasselei Malisen Ontrein pojan tytär. Haapakuotkuessa on syntynyt ja 20 ikäisenä mennyt naimisiin Saarelle Vuonnisessa. Koko sisarusjoukolla Okahvien tyttäristä ei ole tullut laulutaitoa muuta kuin Marilla, joka on kuollut 35 v. ikäisenä sekä Annilla (lehtonen). Muoamon muoamon veli, Kauro oli hyvin tietäjä, Tsena-Kauro Tsena-järven rannalla. (KRA Paulaharju b) 22415)[11]
Puoliso: Vihitty 1850 Tsiitari (Isidor) Simananpoika Karjalainen (Bogdanov), s. Vuonninen Saaren kylä, k. 1869-72 Vuonninen Haapakuotkue.
Vanhemmat: Simana (Semjon) Vaassilanpoika Karjalainen (Bogdanov), s. 1789, k. 12.5.1843 Viaporin linnanvankilan laseretissa ja äiti Natalja, s. 1790.
TAULU 4 (taulusta 2)
III Marfa Vasseleintyttö Malikina, Malikina, s. 7.6. 1839 Vuonninen.
Puoliso: Vihitty 16.5.1857 Vuonninen Ipat Savin Malikin, s. 4.1838 Vuonninen.
Vanhemmat: Savva (Suova) Anufrievits Malikin, s. 1798 Vuonninen, k. 1869.
TAULU 5 (taulusta 1)
II Akilina Petrovna Kettunen (Semenov), Malinen, s. 1806 Vuokkiniemi Tsenanniemi, k. 20.1.1834 Vuokkiniemi Tsenanniemi, kuolinsyy lapsivuoteeseen.
Puoliso: Vihitty 8.4.1824 Vuonninen Teppana (Stepan) Anufrievits Malikin, s. noin 1800-1805 välillä Vuonninen, k. 1866 Vuonninen.
Vanhemmat: Onufrie (Anufrij) Malikin, s. noin 1778?.
Lapset:
Iivana (Ivan) Stepanovits Malikin, s. 25.5.1826 Vuonninen.
Osip (Josef) Stepanovits Malikin, s. 1827 Vuonninen. Tauluun 6.
Nikita Stepanovits Malikin, s. 28.6. 1828 Vuonninen
Akulina Petrovna Malikina kuoli vuonna 1834, 28-vuotiaana lapsivuoteeseen. Mies Stepan oli tästä tulla hulluksi, joikin, mutta toipui lopulta. Stepan meni toiseen avioliittoon Ekaterina Egorovnan kanssa, josta avioliitosta syntyi v. 1837-1848 yhteensä 7 lasta.
TAULU 6 (taulusta 5)
III Osip (Josef) Stepanovits Malikin, s. 1827 Vuonninen, k. ennen 1908 Vuonninen.
Kääntyi 19-vuotiaana vanhauskoisuudesta (iz raskola) oikeauskoisuuteen (kreikkalaiskatoliseksi) 28.4.1851 ja vihittiin seuraavana päivänä avioliittoon Paraskeva Saharovnan kanssa.
Puoliso: Vihitty 29.4. 1851 Vuonninen Paraskeva Saharova Vasiljevna, Malikin, s. 1835 Uhtua Alajärvi, k. 13.12. 1914.
Talonpojan tytär Uhtuan seurakunnan Alajärveltä. ”Ossipan leski” oli myös äänelläitkijä. Petri Lesosen kuvauksessa vuodelta 1908[12] kerrotaan Vuonnisesta mm.: ”Paraska, Ossipan leski Malani, vielä elää, mutta jo on vanha; aikoinaan on ollut hyvä itettäjä. Suuren lapsi joukon Paraska on suanut, mutta melkein kaikki ovat kuolleet. Köyhämäisesti Paraska on ikänsä elänyt.”
LÄHDELUETTELO
Kaste- ja vihkitiedot Vienan Karjalan Ortodoksiseurakunnan metrikat (digimuodossa Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsensivuilla) sekä Kiimingin srk kirkonarkisto (sshy).
Karjalan tilastohallinto. Karjalan A.S.N.T. asuttujen paikkojen luettelo vuoden 1926 väenlaskun ainehiston mukaisesti. Petroskoi, 1928.
Lönnrot, Elias. Matkamuistelmia v. 1833. 1902.
Paulaharju, Samuli. Syntymä, elämä ja kuolema. Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia. Toinen painos 1995, toimittaja Pekka Laaksonen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1924.
Rudolf, Toivonen. ”Vuokkiniemen kunta 150 vuotta sitten.” (Carelia-lehti, Nro 4/2002) 2002.
”Suomen Kansan Vanhat Runot 1.”
Tarkka, Lotte. Rajarahvaan laulu. Tutkimus Vuokkiniemen kalevalamittaisesta runokulttuurista 1821-1921. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia, 2005.
Virtaranta, Helmi. Vienan runonlaulajia ja tietäjiä. 1975.
Denis Tuhkaselta saadut tiedot 5.1.2014
[1] Karjalan tilastohallinto, 1928
[4] Denis Tuhkanen, alkup lähde valvontakirja 1678/79 ja Timonen 1979: 117
[8] Tarkka 2005, 230, alkuper. lähde Lönnrot 1902, 180 (=Elias Lönnrotin matkat I osa) ja SKS:n Kirjallisuusarkistossa Borenius II 36:5
[10] Suomen Kansan Vanhat Runot 1. Vienan Läänin Runot 4. s. 1152
[11] KRA Paulaharju b) 22415, Paulaharju 1924/1995. Lehtonen Pekka (Paulaharju 1995).
[12] teoksessa Virtaranta Helmi 1975, Vienan runonlaulajia ja tietäjiä
Sukuhistoriaa sieltä ja täältä 