Sain vanhoja kirjoja keräilevältä pariskunnalta Virroilta uteliaisuutta ruokkivan kysymyksen Wacklinien tiimoilta. Heidän omistukseensa on päätynyt 1700-luvulla julkaistu kirja Institutiones Theologiae Practicae. Kirjan on kirjoittanut Anders Knös ja sen on julkaissut Holmiae vuonna 1768. Kirjassa on ollut kaksi osaa, yhteensä yli 1000 sivua, ja heillä on kappale kirjan toista osaa.
Kirjan kansilehti
 
Kiinnostavaa kirjassa oli tämän blogin kannalta sen omistajien nimikirjoitukset. Kirjeessään Virroilta kysyjät miettivät miten nämä herrat toisiinsa mahtoivat liittyä.
 
Kirjan esilehdellä on kolme nimeä, arvatenkin kirjan aikaisempien omistajien omakätisesti sinne kirjailemat. Gerhard Snellman, H. Piponius ja Nathanael Wacklin.
Nimikirjoitukset
 
Ensinnäkin omistuskirjoitus on tunnistettu ja se kuuluu 1748 syntyneelle Gerhard Gerhardinpoika Snellmanille.  Nimikirjoitus varmistus tehtiin vertaamalla allekirjoituksia Piippolan seurakunnan tilikirjoissa oleviin Gerhard Snellmanin nimikirjoituksiin. Kyseessä onkin Piippolan seurakunnan ensimmäinen sielunpaimen, jonka vaikeahkon nimen piipposet väänsivät muotoon ”Körkeli Snellman”. Suomalaiseen kulttuurihistoriaan Gerhardin jättämä jälki oli suuri, sillä hänen poikansa Christian Henrik oli suomalaisen kielen ja kansallistunnon sekä oman rahan puolestapuhujan J.V. Snellmanin isä. Alla olevassa Kirjastovirman linkissä on hauskoja tarinoita tästä Körkelistä.
 
Keskellä sivua lukee H Piponious (Piponius vielä varmuuden vuoksi toistettu kahteen ylimääräiseen kertaan).
 
Ylioppilasmatrikkeli tunnistaa kaksi H. Piponiusta, joista toinen, Henrik Gabriel, opiskeli 1830-luvulla Helsingin yliopistossa. Tämän Piponiuksen äiti oli Anna Jakobina Snellman, jota yllättäen osoittautuu yllä mainitun Gerhard Gerhardinpoika Snellmanin tyttäreksi!. Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, että kirja kulkeutui Gerhardilta hänen tyttärenpojalleen. Henrik Gabriel toimi Oulussa yläalkeiskoulun opettajana ja kuoli siellä naimattomana vuonna 1847.
 
Kolmas omistaja on merkinnyt nimensä kirjan esilehden oikeaan alaneljännekseen, jossa lukee:
Nathanael Wachlin
O?negaf?
Gerh. Snellman
 
Erityisen kiehtovaa oli nähdä Nathanaelin nimikirjoitus lähes 250 vuoden takaa. Nathaneal Samuelinpoika Wacklin syntyi Laihialla 8.12.1753, jossa hänen isänsä toimi kirkkoherrana. Kirkkoherralle ja hänen puolisolleen Elisabet Björmanille syntyi Laihialla viisi tytärtä ja kolme poikaa. Kaksi tytärtä ja todennäköisesti kaksi poikaa kuolivat pieninä, ja Nathanael näin ollen pojista ainoana varttui aikuisikään.
Wacklin Samuel muotokuvaBjörman Elisabeth muotokuva
Muotokuvat Nathanaelin vanhemmista Samuel Wacklinista ja hänen vaimostaan Elisabet Björmanista on maalannut Isak Wacklin. Kuvat Ateneumin kokoelmista.
 
Natanael opiskeli Vaasan triviaalikoulussa 1764-1769, jonka jälkeen kevätlukukaudesta 1770 alkaen Turun yliopistossa, jossa hänet kirjattiiin Pohjalaisen osakunnan jäseneksi. Opinnot jäivät kesken, sillä hän kuoli ylioppilaana kotonaan Laihialla 10.8.1773, vain 19 vuoden ja 8 kk ikäisenä.
 
Olivatko Gerhard ja Nathanael opiskelutovereita? Gerhard Snellman oli Nathanaelia noin 5 vuotta vanhempi ja hän aloitti opintonsa Turussa  jo 1763, ollen myös Pohjalaisen osakunnan jäsen. Hän valmistui papiksi tammikuussa 1771 ja siirtyi silloin apupapiksi Tervolaan. Käytännössä Natanael ja Gerhard näyttävät olleen yhtä aikaa Turussa vajaan vuoden verran. 
 
Saattaahan olla että kyseessä oli teologian oppikirja, jonka valmistuneet sitten möivät nuoremmille ”teineille”. ja näin kirja päätyi Snellmanilta Wacklinille ja jollain muotoa takaisin Snellmanille Nathanaelin kuoltua.
 
Koska kirja on oletettavasti myöhemmissä vaiheissa kulkeutunut Snellmanilta Piponiukselle, voitaisiin myös arvella että kirjan ostikin Nathanael Wacklin ja se kulkeutui Snellmanille myöhemmin, ehkä Nathanaelin kuoleman jälkeen? Mitään sukuyhteyttä en pikaisella selaamisella onnistunut herrojen välille löytämään, mutta sellainen saattaa hyvin olla olemassa.
 
Tuo keskirivin ” negaf” tms. saattaa olla avain arvoitukseemme mikä on kirjan reitti Wacklinilta Snellmanille tai toisinpäin. Rivin ensimmäisen O-kirjaimen voisi tulkita Gerhardin lennokkaan G-kirjaimen yläkiekuraksi, jollainen muissakin hänen nimikirjoituksissaan on havaittavissa. Toistaiseksi arvoitus on ratkaisematta, ehkäpä joku lukijoista tunnistaa termin?
 
Mainokset