Käden taitoja monessa polvessa

Viime aikojen sukututkimus on pyörinyt Pohjois-Pohjanmaalla ja Norrbottenissa Nederkalixin alueella.  Muuttoliike Norrbottenista oli ilmeisen vilkasta ainakin Tornion seudulle ja Oulun alueelle. Minäkin jäljitin sieltä tullutta esi-isääni Carl Jacobsson Svanbergiä s. 1770 ja samalla tulin kirjanneeksi sukua laajemminkin.

Sukutaulua Landineista ja Svanbergeistä täällä.

Sukunimien vaihtelu aiheuttaa usein sukututkijalle päänvaivaa, niin tässäkin. Oulussa, jonne  Carl muutti 1788, hän esiintyy systemaattisesti sukunimellä Svanberg. Ruotsin puolen kirjoista käy ilmi, että nimi Svanberg tulee hänelle hänen äitinsä suvusta. Carlin isän Jacob Zachriassonin ensimmäinen vaimo oli Karin Nilsdotter, jonka perhe käytti sukunimiä Svanberg, paitsi yksi hänen veljensä oli Ytterberg (suku oli Ytterbyn kylästä). Jacob esiintyy useimmiten ilman sukunimeä, mutta paikoitellen nimellä Landberg. Kun puoliso Jacob avioituu uudelleen Karinin kuoltua, toisen avion lapset käyttävätkin sukunimeä sitten Landin (ilmeisesti asuinpaikkansa Landetin mukaan)?

Carlin lisäksi myös hänen sisaruspuoliaan tuli Ouluun. Perheelle tunnusomaista olivat käsityöläisammatit. Isä Jacob oli pitäjän veneentekijä (socknebåtmakare), Carl itse oli sorvari ja teki laivaköysistöön tarvittavia plokeja eli pylpyröitä, hänen sisarpuolensa avioitui satulasepän kanssa ja tästä eteenpäin tässä perheessä oli satulaseppiä ainakin neljässä polvessa peräkkäin.  Carlin omista jälkipolvista löytyy mm. sorvareita, pläkkimaakareita ja köydenpunojia, kaikki lähes kokonaan kadonneita ammatteja nykyisin.

Kuvassa satulasepän työvälineitä 1700-luvun loppupuolelta. Denis Diderot 1763. Lähde.

Monta arvoitusta silti jäi tutkittavaksi tulevaisuuteen. Mistä tuli Nederkalixiin Carlin isä veneentekijä Jacob Zachriasson s. 1724, joka käytti myös sukunimeä Landberg (ilmeisesti asuinpaikkansa Landetin mukaan)? Ja mistä oli kotoisin Carlin vaimo Helena Hällström s. 1770, joka oli ensin hushollerskana ja sitten vaimona plokintekijä, sorvari Carl Svanbergillä Oulussa? Tutkimus jatkuu.

 

 

Esineitä ennen meitä – teologiankirja 1700-luvulta

Sain vanhoja kirjoja keräilevältä pariskunnalta Virroilta uteliaisuutta ruokkivan kysymyksen Wacklinien tiimoilta. Heidän omistukseensa on päätynyt 1700-luvulla julkaistu kirja Institutiones Theologiae Practicae. Kirjan on kirjoittanut Anders Knös ja sen on julkaissut Holmiae vuonna 1768. Kirjassa on ollut kaksi osaa, yhteensä yli 1000 sivua, ja heillä on kappale kirjan toista osaa.

 

Kiinnostavaa kirjassa oli tämän blogin kannalta sen omistajien nimikirjoitukset. Kirjeessään Virroilta kysyjät miettivät miten nämä herrat toisiinsa mahtoivat liittyä.

 

Kirjan esilehdellä on kolme nimeä, arvatenkin kirjan aikaisempien omistajien omakätisesti sinne kirjailemat. Gerhard Snellman, H. Piponius ja Nathanael Wacklin.

 

Ensinnäkin omistuskirjoitus on tunnistettu ja se kuuluu 1748 syntyneelle Gerhard Gerhardinpoika Snellmanille.  Nimikirjoitus varmistus tehtiin vertaamalla allekirjoituksia Piippolan seurakunnan tilikirjoissa oleviin Gerhard Snellmanin nimikirjoituksiin. Kyseessä onkin Piippolan seurakunnan ensimmäinen sielunpaimen, jonka vaikeahkon nimen piipposet väänsivät muotoon ”Körkeli Snellman”. Suomalaiseen kulttuurihistoriaan Gerhardin jättämä jälki oli suuri, sillä hänen poikansa Christian Henrik oli suomalaisen kielen ja kansallistunnon sekä oman rahan puolestapuhujan J.V. Snellmanin isä. Alla olevassa Kirjastovirman linkissä on hauskoja tarinoita tästä Körkelistä.

 

Keskellä sivua lukee H Piponious (Piponius vielä varmuuden vuoksi toistettu kahteen ylimääräiseen kertaan).

 

Ylioppilasmatrikkeli tunnistaa kaksi H. Piponiusta, joista toinen, Henrik Gabriel, opiskeli 1830-luvulla Helsingin yliopistossa. Tämän Piponiuksen äiti oli Anna Jakobina Snellman, jota yllättäen osoittautuu yllä mainitun Gerhard Gerhardinpoika Snellmanin tyttäreksi!. Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, että kirja kulkeutui Gerhardilta hänen tyttärenpojalleen. Henrik Gabriel toimi Oulussa yläalkeiskoulun opettajana ja kuoli siellä naimattomana vuonna 1847.

 

Kolmas omistaja on merkinnyt nimensä kirjan esilehden oikeaan alaneljännekseen, jossa lukee:

Nathanael Wachlin

O?negaf?

Gerh. Snellman

 

Erityisen kiehtovaa oli nähdä Nathanaelin nimikirjoitus lähes 250 vuoden takaa. Nathaneal Samuelinpoika Wacklin syntyi Laihialla 8.12.1753, jossa hänen isänsä toimi kirkkoherrana. Kirkkoherralle ja hänen puolisolleen Elisabet Björmanille syntyi Laihialla viisi tytärtä ja kolme poikaa. Kaksi tytärtä ja todennäköisesti kaksi poikaa kuolivat pieninä, ja Nathanael näin ollen pojista ainoana varttui aikuisikään.

Muotokuvat Nathanaelin vanhemmista Samuel Wacklinista ja hänen vaimostaan Elisabet Björmanista on maalannut Isak Wacklin. Kuvat Ateneumin kokoelmista.

 

Natanael opiskeli Vaasan triviaalikoulussa 1764-1769, jonka jälkeen kevätlukukaudesta 1770 alkaen Turun yliopistossa, jossa hänet kirjattiiin Pohjalaisen osakunnan jäseneksi. Opinnot jäivät kesken, sillä hän kuoli ylioppilaana kotonaan Laihialla 10.8.1773, vain 19 vuoden ja 8 kk ikäisenä.

 

Olivatko Gerhard ja Nathanael opiskelutovereita? Gerhard Snellman oli Nathanaelia noin 5 vuotta vanhempi ja hän aloitti opintonsa Turussa  jo 1763, ollen myös Pohjalaisen osakunnan jäsen. Hän valmistui papiksi tammikuussa 1771 ja siirtyi silloin apupapiksi Tervolaan. Käytännössä Natanael ja Gerhard näyttävät olleen yhtä aikaa Turussa vajaan vuoden verran. 

 

Saattaahan olla että kyseessä oli teologian oppikirja, jonka valmistuneet sitten möivät nuoremmille ”teineille”. ja näin kirja päätyi Snellmanilta Wacklinille ja jollain muotoa takaisin Snellmanille Nathanaelin kuoltua.

 

Koska kirja on oletettavasti myöhemmissä vaiheissa kulkeutunut Snellmanilta Piponiukselle, voitaisiin myös arvella että kirjan ostikin Nathanael Wacklin ja se kulkeutui Snellmanille myöhemmin, ehkä Nathanaelin kuoleman jälkeen? Mitään sukuyhteyttä en pikaisella selaamisella onnistunut herrojen välille löytämään, mutta sellainen saattaa hyvin olla olemassa.

 

Tuo keskirivin ” negaf” tms. saattaa olla avain arvoitukseemme mikä on kirjan reitti Wacklinilta Snellmanille tai toisinpäin. Rivin ensimmäisen O-kirjaimen voisi tulkita Gerhardin lennokkaan G-kirjaimen yläkiekuraksi, jollainen muissakin hänen nimikirjoituksissaan on havaittavissa. Toistaiseksi arvoitus on ratkaisematta, ehkäpä joku lukijoista tunnistaa termin?

 

Kiitos lukijoille Virroille tästä mielenkiintoisesta kysymyksest, kahdesta ylimmästä kuvasta ja ennen kaikkia Nathanaelin nimikirjoituksesta.

 

Lähteitä:

Ylioppilasmatrikkeli:

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8442

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8894

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=14683

http://www.kirjastovirma.net/liminka/tahystaja/1957-04-16

http://sv.wikipedia.org/wiki/Andreas_Knös

Esineitä ennen meitä: Merkkausliina 1700-luvulta

Avainsanat

Esineet, Oulu

Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluu tämä ajan kuluttama merkkausliina, jonka on 1763 kirjaillut Eva Christina Wacklin. Liinan päivämäärä 8.8. tarkoittaa, että  melko tarkkaan 248 vuotta sitten Eva Christina lopetteli liinan työlästä ja symbolirikasta koristelua. Kuvioista löytyy mm. tiedustelijoita palaamassa rypäletertun kanssa, heraldinen kotka ja leijona, hirvi, papukaija, elämänpuu, kaksikorvainen maljakko kukkineen, kehräävä apina, kukkakorit, kruunuja, lintuja, kalkki, tuntilasi, tikapuut jne. Lisäksi liinaan on kirjottu nimikirjaimia, joista on tunnistettu mm. ECH (Eva Christina Hollender, äiti), ympärillä  MW (Mikael Wacklin, isä), IW (Isak s. 1755), MW (Mikael s. 1753), IMW (Josefa Maria s. 1760) alla MH (Magdalena (?) Hollender, äidin sisko) ja CU (Catharina Ullen, sedän vaimo).

Merkkausliina oli tuon ajan tyttöjen käsityötaidon näyte, johon kirjailtiin numeroiden ja kirjainten ohella erilaisia kuvioita sekä nimikirjaimia ristipistoilla. Merkkausliinojen aiheet olivat usein peräisin suvun vanhoista merkkausliinoista, mutta uusiakin malleja suunniteltiin.

Eva Christina oli Oulun ensimmäisen postimestari Mikael W:n  pojan tytär.Kauppiaan ja laivanvarustajan Mikael Mikaelinpoika Wacklinin tytär oli liinaa tehdessään vasta 12-vuotias.  Vuonna 1771 hän avioitui Gustav Johan von Essenin (s. 1735 Heinolassa) kanssa. Gustav oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin 2. majurin komppanian alikapteeni. Parille syntyi vuosina 1772-1796 yhteensä 10 lasta Siikajoella, Kokkolassa ja Pedersöressä.

Eva Christina kuoli 1830 Oravaisissa, jossa myös hänen miehensä oli kuollut 7 vuotta aikaisemmin.

Perhe:
Taulu 1
I  Eva Christina Mikaelintytär Wacklin, von Essen
s. 30.8. 1751 Oulu, k. 16.1. 1830 Oravainen.
(*1).
Puoliso: Vihitty 26.11. 1771 Oulu
Gustav Johan von Essen
Pohjanmaan jalkaväkirykmentin 2. majurin komppanian alikapteeni 1779, s. 8.11. 1735 Heinola, k. 1.2. 1823 Oravainen.

Lapset
Georg Fredrik von Essen *28.8.1772  k.19.11.1773 Revonlahti
Eva Sofia von Essen *8.4.1774 Siikajoki k.25.1.1849 Oravainen Naimaton
Josefa Maria von Essen *26.3.1776 Siikajoki k.6.4.1776 Revonlahti
Gustaf Johan von Essen *15.5.1777 Siikajoki k.26.8.1829 Oravainen
Otto Mauritz von Essen *18.3.1780 Kokkolan msrk k.16.3.1848 Oravainen, Pohjanmaan jalkaväkirykmentin henkikomppanian luutnantti
Christina Charlotta von Essen *23.9.1782 Kokkolan msrk
Carl Vilhelm von Essen *11.5.1785 Kokkolan msrk (Lähti merelle  1798 ja katosi)
Ulrika Magdalena von Essen *23.5.1787 Pedersöre
Gustava Elisabet von Essen *4.5.1792 Pedersöre
Lovisa Eleonora von Essen *23.10.1796 Pietarsaari k.31.5.1836 Ylivieska

Lähde: http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/suvut/vonEssen.htm

http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/jambeck/historiaa.htm

Esineitä ennen meitä: Kappalaisen piippuhylly

Avainsanat

Esineet, Kainuu

Kesällä ehtii vaikka kotiseutumuseoon. Minäkin pistäydyin lomamatkalla kotiseudulla Paltamon kotiseutumuseossa, jossa erityisen kiinnostuksen kohteena oli yksi esine.

Tässä piippuhyllyssä on Ristijärven kappalainen Jonas Mellin (s. 1784, k. 1850) säilyttänyt piippujaan ja tupakkaansa. Hyllyyn on helppo kuvitella pitkävartisia liitupiippuja, ja alalaatikossa lienee säilytetty irtotupakkaa vaikkapa nahkaisessa pussissa.

Hylly on ajan saatossa kärsinyt, sillä toinen laatikko puuttuu ja yläreunan koristeet ovat hieman rikki. Hylly on ollut museon tietojen mukaan pappilassa ainakin  vielä 1835  Mellinin käytössä, mutta näyttäisi olevan vanhempaa laatua. Se on korkeudeltaan melkein metrin ja vaalea väritys viittaisi kustavilaiseen aikaan. Myöhemmät piippuhyllyt olivat usein ruskeita ja pienempiä sekä sirompia. Pitkät letkuvartiset ja hopeahelaiset piiput tulivat muotiin 1800-luvun alussa, joten hylly ajoittunee siis noin vuosiin 1800-1820?.

Tämän hyllyn on museoon lahjoittanut isoisoäitini, joka oli kappalaisen tyttären pojantytär. Koska suvun tämä haara on ”rahvaaseen vajonnut”, vain vähän pappilan muuta esineistöä on enää tallessa tai tiedossani.

Kappalaisen pappilan rakentamiseen liittyy myös kiintoisa tarina, josta Kaarlo Arfmann kirjoittaa Ristijärven historiassa. Joulukuussa 1817 Mellin asettui hoitamaan virkaansa Ristijärvellä. Mellinin alkuvuosien näkyvin asia oli uuden pappilan rakentamisesta syntynyt kiista, joka avaa mielenkiintoisia näkymiä ajan elämänmenoon. Jonas Mellin ei edeltäjänsä tavoin tyytynyt Tololan, kappalaisen pappilan vanhoihin rakennuksiin, vaan piti niitä aivan ala-arvoisena.  Siksi tilalle oli saatava virkataloista annettujen ohjeiden mukainen ”karakterirakennus”.

Ristijärveläiset eivät kuitenkaan pitäneet uutta pappilaa tarpeellisena ja viivyttivät rakentamista parhaansa mukaan. Kiista johti maaherran käskystä katselmusoikeuden koollekutsumiseen, joka istunnossaan totesi miltei kaikkien Tololan rakennusten olevan surkeassa kunnossa. Pihan itäsivulla oli suuri pirtti, ja sitä vastapäätä kaksi kamaria. Järven puoleisella sivulla oli toinen aivan rappeutunut kolmihuoneinen asuinrakennus. Myös pellot todettiin kivisiksi.

Katselmusoikeus velvoitti seurakuntalaiset kunnostamaan pappilan parempikuntoisen rakennuksen ja purettavan huonokuntoisemman tilalle rakentamaan jo seuraavaan kesään mennessä vesikattoon saakka Mellinin vaatiman 16 metriä pitkän ja yli 9 metriä leveän ”paraatirakennuksen”. Mellin joutui vuoden kuluttua kääntymään asiassa uudelleen maaherran puoleen, sillä rakennuttamista ei ollut aloitettu ja Mellin kirjoitti ”odottavansa vaimon ja kuuden lapsen ympäröimänä kauhulla kylmän talven tuloa”. Monien mutkien ja käsittelyjen kautta uusi pappila alkoi kohota vasta keväällä 1823 ja rakennus viimeisteltiin seuraavana kesänä, jolloin kappalainen perheineen sinne muutti. Tilaa tarvittiinkin, sillä kaiken kaikkiaan kappalaisella oli elätettävänään vaimo, 12 lasta sekä vanha ja sokeutunut äiti.

Tämä kuva kappalaisen pappilasta lienee otettu 1930-luvulla. Talo on nykyisin yksityisomistuksessa.

Perhe:

I  Jonas Jonaksenpoika Mellin
Kappalainen, s. 28.10. 1784 Oulu, k. 23.8. 1850 Ristijärvi, kuolinsyy hukkui.

Vanhemmat: Jonas Mellin, oululainen tullimies ja Elisabet Margaretha (Elsa Greta) Paulintytär Korhonen, Mellin.

Isovanhemmat oululainen kultaseppämestari Carl Jacob Mellin ja postimestarin tytär Elisabeth Mikaelintytär Wacklin, myöh. Collin, Mellin.

Opiskeli Turussa, ylioppilas 1806, vihitty papiksi 1809. Pappina Oulussa, Puolangalla ja Suomussalmella. Ristijärven kappalainen vuodesta 1817 vuoteen 1850.

Puoliso: Vihitty 23.2. 1812 Oulu Carin (Catharina) Margaretha Svanberg, Mellin.
s. 22.3. 1796 Oulu, k. 1.5. 1835 Ristijärvi.
Vanhemmat: Carl Jacobinpoika Svanberg, Plokintekijä, sorvari, s. 1.4. 1770, k. 16.9. 1827 Oulun tuomiokirkkosrk. Helena Hellström (Hällström), Svanberg, s. noin 1.3. 1770, k. 23.5. 1853 Oulu kaupunkisrk. Vihitty 9.6.1793 Oulu tuomiokirkkosrk.

Lapset:
Catharina Margareta Jonaksentytär Mellin, s. 11.3. 1812 Oulu, k. 20.5. 1833 Ristijärvi, kuolinsyy lavantauti
Jonas Jonaksenpoika Mellin, Nimismies (kronolänsman), s. 14.6. 1814 Suomussalmi Vuokki, k. 19.3. 1874 Raahe, haudattu 25.3. 1874 Raahe, kuolinsyy keuhkoinfektio
Engel Augusta Jonaksentytär Mellin, Erwast, s. 10.4. 1816 Suomussalmi Vuokki, k. 17.3. 1898 Pyhäjoki
Johan Fredrik Jonaksenpoika Mellin, Sorvaaja Oulussa, s. 7.5. 1818 Ristijärvi, k. 14.6. 1856 Oulu Tuomiokrksrk, kuolinsyy håll
Oscar Alexander Jonaksenpoika Mellin, Hyrynsalmen kruununnimismies, s. 27.2. 1820 Ristijärvi, k. 17.9. 1848 Ristijärvi
August Jonaksenpoika Mellin, Perämies, s. 14.4. 1822 Ristijärvi, k. 1905 New Orleans
Adolf Jonaksenpoika Mellin, s. 9.12. 1823 Ristijärvi, k. 1847 merillä, haudattu 31.1. 1847 Oulu, kuolinsyy hukkui ulkomailla
Robert Jonaksenpoika Mellin, Kappalainen, s. 17.4. 1826 Ristijärvi, k. 13.3. 1880 Kempele nro 14 Ollilan talo
Karolina Fredrika Jonaksentytär Mellin, Rajander, Keränen, s. 11.7. 1828 Ristijärvi
Anna Helena Jonaksentytär Mellin, Mikkonen, s. 15.4. 1830 Ristijärvi, k. 22.4. 1893 Ristijärvi 31 Mikkola
Gustav (Kusti) Jonaksenpoika Mellin, Itsellinen, s. 28.5. 1832 Ristijärvi, k. 28.9. 1899 Paltamo Mieslahti
Jacob Emanuel Jonaksenpoika Mellin, s. 2.3. 1835 Ristijärvi, k. 15.1. 1839, Ristijärvi

Lähteitä:

Arffman, Kaarlo (2004). Ristijärveläisen uskon historia. Teoksessa Turpeinen Oiva, Arffman Kaarlo, Oikarinen Eero:Ristijärven historia.  Gummerus.

Pulkkinen Salomo: Ristijärven muistoja ja kuvauksia. II laajennettu painos. Paltamon kirjapaino 1998.

Åbo Erke-Stifs Matrikkel (1840). Toimittanut Constantin Törnudd. Turku, J.C. Frenckell & Son.

Åbo Stifts Herdaminne (1834). Toimittanut Carl Henrik Strandberg. Turku.

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.  http://www.matrikkeli.helsinki.fi

Helsingfors Tidningar 5.7.1851. Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1890.  http://digi.lib.helsinki.fi/index.html

Finlands Allmänna Tidning nro 121, 27.5.1835. Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1890.  http://digi.lib.helsinki.fi/index.html

Hiski tietokannat Oulun tuomiokirkkoseurakunta, Suomussalmi, Ristijärvi, Paltamo. http://www.genealogia.fi

Ristijärven ja Paltamon rippikirjat useilta vuosilta. http://www.sukuhistoria.fi ja http://www.narc.fi