Paltamoon asettuneista vienankarjalaisista

Edit 19.8.2021. Sain ystävälliseltä lukijalta Sari Miettiseltä lisätietoja sekä Hilippä Mihejeffin hautajaiskuvan henkilöihin että Teppo Raunion perheeseen liittyen. Kiitos Sarille! Päivitin tietoja alle.

Kiitos myös Jyrki Mäkelälle, joka välitti Annikki Lipposen antamia tietoja Pekka Kanervasta, tiedot päivitetty alle.

Ajattelin kerätä tähän blogipostaukseen tietoja Paltamoon 1920-luvun alussa tulleista vienankarjalaisista perheistä. Ensi vuonna tuosta suurimmasta pakolaisaallosta, joka ajoittui helmikuuhun 1922, tulee kuluneeksi jo 100 vuotta. Paltamoonkin tuli paljon pakolaisia, ja siellä toimi myös Valtion pakolaisavustuskeskuksen Kiehimän jakopaikka, joka piti huolta, muonitti ja järjesti majoituksia tulijoille.

Pakolaisten kokonaismäärän arviot vaihtelevat, mutta jonkinlainen konsensus vallinnee noin 10.000 -11.000 tulijasta koko Suomen osalta. Jos haluat taustoitusta siihen, mitä kaikkea Vienan Karjalassa noihin aikoihin tapahtui ja mitkä tekijät aiheuttivat pakolaisaallon, tässä on Pekka Vaaran hyvä katsaus aihepiiriin.

Vienankarjalaisista on Paltamon historiakirjoissa ja eri kylien kyläkirjoissa vain ohimeneviä mainintoja, jos siitäkään. Pikaisella penkomisella löysin eri lähteistä noin parikymmentä perhettä, jotka jäivät asumaan kuntaan eli ehkä yhteensä noin 150 henkilöä aikuisia tulijoita ja heidän lapsiaan. Alkuvaiheessa 1922-1924 määrä lienee ollut moninkertainen, mutta noin puolet pakolaisista palasi heille luvatun armahduksen houkuttelemana takaisin Itä-Karjalaan ja jääjistä monet jatkoivat matkaa työmahdollisuuksien perässä Etelä-Suomeen, kaupunkeihin ja tehtaisiin. Erityisesti Kemiin hankkiutui moni vienalainen perhe työn perässä.

Listaa kootessa kävi ilmi, että monella perheellä oli jo sukulaisia, heimolaisia samalla paikkakunnalla ja tultiin tuttavien ja sukulaisten kanssa samoihin paikkoihin. Paltamo näyttää vetäneen tulijoita erityisesti Uhtuan Alajärveltä ja Jyvälahdelta, Vuokkiniemestä ja Vuonnisesta. Esimerkkinä käy vaikka Timosen serkussarja Alajärveltä, josta tuli kolmen eri Timosen veljeksen jälkeläisiä Paltamoon: Maija ja Tatjana Romanantyttäret, heidän 1.serkkunsa Tatjana Levantytär (Konsta Niemen vaimo) sekä vielä kolmannen veljeksen poika Teppo Aleksanterinpoika Raunio. Aleksi Tikanoja ja Antti Vierma olivat veljekset, Särkkiä eli Lazareveja tuli monta jne.

Vienalaisia perheitä Paltamossa

Tässä käsittelemäni lista ei ole täydellinen, otan kiitollisena vastaan lisätietoja ja täydennyksiä. Perheet ovat tässä aakkosjärjestyksessä.

Garmujeva / Harmonen (aviossa Härkönen) Maria Pavelintytär, (1907-1971) Vuokkiniemi. Tuli Suomeen 1922 (oli silloin 15-vuotias) yhdessä sisarensa Annin kanssa. Anni ja Maria olivat palaamassa Vuokkiniemelle 1923, mutta Maria kääntyi Ristijärveltä takaisin ja jäi tänne, Anni-sisar palasi Karjalaan. Maria asui aviossa Leppivaaralla Oikarilassa ja viimeiset vuotensa kirkonkylällä. Perheeseen syntyi 12 lasta.

Korkkonen Eemeli Huotarinpoika (1898-1958) Vuonninen, vaimo Maria Romanantytär Timonen (1890-1952) Uhtua Alajärvi. Asuivat Raappananmäen suunnalla. Tulivat Suomeen 1922. Lapsia 7. Eemeli teki metsä- ja sekatöitä. Marian sisko Natalia oli Teppo Särkän vaimo ja serkku Tatjana oli Konsta Niemen vaimo sekä serkku Teppo Raunio asui myös Paltamossa.

Vasemmalla Eemeli Korkkonen, oikealla hänen vaimonsa Maria. Kuvassa perheen lapsia sekä kaksi kaksi vanhempaa naishenkilöä ja etualan valkolakkinen tyttö tuntemattomia.

Korkkonen Kusti  Huotarinpoika (1888-1972) Vuonninen, oli Eemelin velipuoli. Puoliso Anni Ivanintytär Lesonen (1886-1959) Venehjärveltä. Perhe asui Melalahdessa Rusalassa ja sitä ennen Heikkilässä vuokralla. Lapsia 3, joista Jaakko kaatui sodassa. EDIT: Kusti oli ammatiltaan suutari. EDIT 2: lasten määrä korjattu.

Kusti Korkkonen perheineen.

Koskinen ent. Kossijev Teppo Huotarinpoika, (1892, kuolinaika ei tiedossa) Vuonninen. Puoliso Heta os. Torvinen, Tepon äiti Darja Kossijeva os. Malinen 1863-?. Asuivat Tiilikaisten jälkeen Melalahden Tekolassa ja sitä ennen Rapilassa.  Pari oli lapseton. Hetan isä oli ollut hyvin edistysmielinen isänmaallinen vaikuttaja.  He kävivät usein auttamassa taloissa tarvittaessa. He olivat hiljaisia, taitavia ihmisiä. Teppo myös suutaroi, mutta joutui lopettamaan, kun oli yliherkkä kumille. Tuohon aikaan kun kumiteräsaappaat olivat suosittuja. Hietamäki, s. 270. EDIT: Heta oli kotoisin Vuonnisen Aajuolahdesta ja tuli Suomeen perheensä kanssa, joka asettui Ristijärvelle. Hänen isänsä oli Kusma Torvinen ent. Dorofejev.

Kossijeva Palagea Grigorintytär, (1858-1949) ja ilmeisesti hänen sisarensa leskirouva Kossijeva Darja (1879-1945) olivat kotoisin Vuonnisesta. Muuttivat pois Paltamosta 1944, ilmeisesti Oulun seudulle Maikkulaan pakolaisten vanhainkotiin. Ei tarkempia tietoja.

Kyyrönen ent. Kirillov  Heikki s. 1927 ja tämän äiti Mari (1883-1979) Vuokkiniemeltä. Mari ja Ontrei Kyyrösen 7-lapsinen perhe pakeni Suomeen 1922, jossa heidät sijoitettiin ensin Mieslahden Keräsen taloon, josta muuttivat sitten Ristijärvelle. Tytär Santra (myösh. Remsu) kävi pakolaiskoulun Mieslahdessa. Vuonna 1924 Kyyröset palasivat Vuokkiniemelle. Heikki-poika syntyi siellä 1927. Kesällä 1944 Heikki ja hänen vanhempansa lähtivät suomalaisten joukkojen mukana Suomeen ja asettuivat Lapualle. Heikki valmistui opettajaksi 1955 ja tuli Mieslahteen kansanopiston opettajaksi vuosiksi 1960-1975. Heikin äiti Mari asui opistolla vanhan juhlasalirakennuksen päädyssä kutoen sukkia ja lapasia. Hän oli Suomessa muukalaispassilla elämänsä loppuun saakka ja kuoli 96-vuotiaana vuonna 1979.  Lähde Romppainen 2007 s. 477-478.

Mari Kyyrönen. Kuva Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.

Lahdenperä  ent. Prohorov Kliimo (1874- 1948)  Vuonninen Aajuolahti  ja puoliso Olga (Agafia) Alekseintytär os. Lesonen (1873-1950) Venehjärvi. Asuivat Melalahdessa. Poika Jussi Lahdenperä s. 1905 osti mökinpaikan Melalahden Rauniosta. Perhe asui ennen muuttoa Rapilassa. Jussi oli töissä Rautateillä. Jussin perheeseen syntyi kaikkiaan 15 lasta.  Kliimon ja Olgan kanssa 1922 Suomeen tuli myös Jussin veli Ville, joka kaatui sodassa sekä tytär Veera, joka palasi miehensä ja tyttärensä kanssa takaisin Karjalaan. 

Kliimo Lahdenperä ja hänen vaimonsa Olga.

Lesonen (aviossa Väisänen) Paula (Palaka) (1885-1965), syntymäpaikka Vuokkiniemi Kivijärvi, asuinpaikka  Melalahdessa (Vaarankylässä) Halmetmäki, jossa aviossa Erkki Väisäsen kanssa. Palakalla oli kolme lasta ensimmäisestä aviosta Jaakko Juurikaisen kanssa ja kaksi Erkin kanssa. Palakan poika Pekka Väisänen avioitui myöhemmin myös Lesosen kanssa. Hänen puolisonsa oli Venehjärvellä syntynyt Lesonen Anni Otontytär (1902-1982), joka  asui perheineen Vaarankylän Syrjälässä.

Malinen Savva (Samuli) Miinanpoika (1896-1965) Vuonnisen Korpijärveltä tuli vävyksi Mieslahden Kunnakseen. Perheessä 5 lasta.

Niemi, ent. Mihejev Hilippä Mihailipoika (1848-1938) ja vaimonsa Uljana Huotarintytär os. Vatanen (1863-?) tulivat Uhtuan Alajärveltä pakolaisina Paltamoon 1922, jonne myös jäivät. Mukana poika (kts. seuraava)

Hilippä Mihejeffin hautajaiset 1938. Merkityt henkilöt ehkä Eljas ja Anna Tiilikainen Melalahdesta. (Lisätietoja saatu 19.8.2021 Sari Miettiseltä): Kuvan oikeassa laidassa Konsta Niemi (vainajan poika). Kolmas oikealta Ville Raunio. Takarivissä mies solmiossa Eemeli Kilpeläinen ja Eljas Tiilikaisen vasemmalla puolella Eemelin vaimo Maija, Maikki Kilpeläinen os. Särkkä. Takarivissä keskellä oviaukkoa Tatjana Niemi (Konstan puoliso). Nainen takarivissä heti Eljas Tiilikaisen oikealla puolella Kristiina Raunio.

Niemi, ent. Mihejev Konsta Hilipänpoika (1884-1956) Uhtua Alajärvi  ja puoliso Tatjana Levantyttö os. Timonen Uhtualta, s. 1882. Perheessä oli 5 lasta. Tatjana asui leskenä Paltamon kirkonkylässä. Tulivat Suomeen 1920. Tatjana oli 1. serkkuja sekä Teppo Raunion että Maria ja Natalia Timosen kanssa.

Raunio ent. Timonen, Timofejev Teppo Matveinpoika (1880-1945) syntynyt Uhtuan Alajärvellä, sekä vaimo Kristiina Huotarintytär os. Kenijeva (1883-1972), syntymäpaikka Uhtua Jyvälahti. Vuonna 1939 Teppo ilmoitti ammatikseen metsätyömies ja vuonna 1944 suutari. Raunioilla oli 6 lasta, joista osa kuoli siellä pieninä. Perhe asui ensin Kotipirtti-nimisessä talossa Puolangantien varressa ja muutti sitten noin 1945-47 osoitteeseen Vaarankyläntie 8. Teppo ja Natta (Natalia) Särkkä asuivat Kotipirtin toisessa päässä. Paltamoon on perheestä haudattu Teppo ja Kristiina Raunio. Heidän lapsistaan Ville ja Mari on myös haudattu Paltamoon. Heidän lapsensa Heikki on jäänyt rintamalle sodan aikana Kiestingissä 1941, mutta hänellä on paikka Paltamon sankarihautausmaalla. Molemmilla pojilla Villellä ja Heikillä oli perhettä. Teppo oli 1. serkku sekä Konsta Niemen vaimon Tatjanan että Maria ja Natalia Timosen kanssa. (tekstiä päivitetty 19.8.2021 lisätiedoilla).

Kuvassa Teppo, Heikki, Kristiina ja edessä Ville ja Mari Raunio. Kuva saatu Sari Miettiseltä.

Särkkä ent. Lazarev Teppo Aleksanterinpoika (1897-1954) Uhtua, puoliso Natalia Romanantytär Timonen (1903-1985) Uhtua Alajärvi (Eemeli Korkkosen vaimon Marian sisar). Tepon äiti Darja Triihvontytär os. Sergejeva eli Jamanen (1878-1939) tuli poikansa mukana ja on myös haudattu Paltamoon. Tepon mukana tulivat sisarukset Otto (1906-1990), Maikki s. 1907 (aviossa Kilpeläinen), Anni s. 1916 ja mahdollisesti Vaseli. Tepolla ja Natalialla oli ilmeisesti 5 lasta. 

Natalia ja Teppo Särkkä sekä tuntematon, mahd. 1920-luvun loppupuolella.

Tikanoja  ent. Tihanov Aleksi Timonpoika (1881-1978) Uhtualta ja vaimo Tatjana Jyrintytär os. Pappinen, Popova (1894-1984) Uhtua Jyvälahti. Tikanojat asuivat Mieslahdessa ensin Heiskalassa, sitten Alatalossa  Kajaani-Oulu tien varrella ns. Egyptin suoralla. Aleksin elinkeinoina olivat maatalous ja kulkukauppa ensin hevosella ja sitten 1960-luvulla pakettiautolla. Perheeseen syntyi 8 lasta, joista kolme kuoli pieninä. Aikuisiksi varttuivat Veera, Eino, Aili, Eero ja Eine. Romppainen s. 476. 

Aleksi Tikanoja hevosineen. Kuva Romppaisen kirjasta s. 476 (Annikki Leinosen kokoelma).

Tervonen (Tervasov) Vaseli Riikonpoika (1882-1951) Vuonnisesta, puoliso Helena Romanantytär Lettijeva (1881-1956) Vuonnisesta, tulivat Suomeen 1922. Perheen mukana muutti myös Vasilin äiti Iro (Irina) Ossipantytär Malinen. Perhe asui viimeksi Riikola-nimisessä talossa Uvantien varrella. Muut lapset muuttivat Kemiin, Paltamoon jäi tytär Lukki (Glikeria), joka avioitui Karjalanvaaralle Hannes Möttöselle.

Vasselei ja Jelana Tervasoffin (Tervosen) perhe noin 1923. Vasemmalla Vasselein äiti Iro Malinen.

Tiilikainen Elias Petrinpoika (1881-1937) Uhtuan Jyvälahdesta, ja ”Tiilikaisen mamma” Anna Semjonintytär os. Siikonen (1876-1956) Jyvälahdesta  asuivat Melalahdessa Tekolan mökissä, joka oli entinen Paavolan torppa.  Vanhin tytär Maria (Väisänen) meni emännäksi Vaarankylän Kallioon. Pojat Hiski ja Vaseli eli Ville hakeutuivat aikuisina maailmalle. Iida eli Tiilikaisen Iita jäi äitinsä kanssa Tekolaan. ”Tiilikaisen mamma oli innokas kalastaja. Hän oli ortodoksi, mökin nurkassa oli ikoni ja hän piti paaston, vaikka oli muutoin hyvin vapaamielinen uskonasioissa. Mökki oli siisti ja kodikas. Iloinen Iida oli sota-aikana innokas lotta. Ammatikseen hän opetteli pysäkillä juna-avustajaksi. Iita kuoli parhaassa iässään keuhkotautiin.” Hautamäki s. 274 ja 270.

Vierma ent. Tihanov Antti Timonpoika Uhtualta (1884-1942) ja  puoliso Jouki Ivanintytär os. Afanasieva (1888-1969) Uhtualta. Antti oli Aleksi Tikanoja / Tihanovin veli. Lapsia syntyi 8 kpl: Sakari, Pekka, Simo, Timo, Antti, Anni, Maija ja Paavo. Antti ja Paavo Vierma omistivat maata Mieslahden Tahvin Puotiniemessä ja Savirannan Valtalanrannassa. Uhtualla syntyneet Sakari ja Pekka Vierma asuivat Mieslahden Merilän talossa. Valtalanrannassa asui Antin leski Jouki. Kajaanissa asunut Pekka Vierma meni Ruotsiin, vaikka oli saanut Suomen kansalaisuuden sodan jälkeen.

Antti Vierma. (Kuva geni.com).

Vielä riittää tutkittavaa…

Tarkempaa tutkimusta vaativat vielä seuraavat nyt esiin tulleet henkilöt. Jos sinulla on heistä tietoja, otan niitä mielelläni vastaan.

Timonen Konsta Konstantininpoika Uhtuan Luusalmelta. Asui 1922-1924 Melalahdessa ja teki siellä pientä kauppaa. Konsta palasi vaimoineen Karjalaan mutta kaksi poikaa Stepan ja Aleksei jäi Suomeen. Heidän kohtaloistaan ei ole tarkempaa tietoa. (Usatševa 2021, 189).

Sergejeff Ivan,  joka piti kauppaa Melalahden Heikkilässä 1888-1899 ja asui ilmeisesti  myöhemmin Mieslahden Korholassa 1911-1912. (Romppainen 2007, s. 196)

Hoteinen Risto, asunut Mieslahden Valtalassa, teki taloissa aitoja ja hakkasi halkoja.  Palasi mahdollisesti Karjalaan? Romppainen s. 475

Ipatti (mahd. alkujaan Ipatoff) Jussi, joka piti kauppaa Kiehimässä 1929-34. (Paltamon historia)

Kanerva Pekka ja rouva Jouki Kanerva. Pekka Kanerva hoiti Vienankarjalaisten pakolaisten Kiehimän jakopaikkaa 1922-1925. Edit: Jyrki Mäkelä välitti ystävällisesti Annikki Lipposen antamia tietoja Pekasta ja vaimostaan Joukista: ”Pekka Kanerva (Petter Kondratjev; s. 3.5.1897), opiessikan (metsänvartijan) Peta, oli Salama-yhtiön vakuutusasiamiehenä Kokkolassa. Pekka oli vauhdikkaasti mukana Vuokkiniemen suojeluskunnan toiminnassa kesällä 1918. Pekan isä oli Petri Paavalinpoika Kondratjev (13.12. 1856- 26.4. 1927). Pekalla ja hänen Jouki-vaimollaan (o.s. Titov; Kurtta-Kirilän, G.K. Titovin tytär) oli kolme lasta, Valde, Marjatta ja Erkki. Jouki oli ollut aiemmin naimisissa Vuokkiniemellä ammutun Jaakko Ivanovin kanssa (Lipponen,2014).”

P. Luoto, P. Kallio ja Iivari Ievala, jotka ovat vaikuttaneet Kiehimän vienankarjalaisten kerhossa.

Kiehimän kerholaisia. Ylärivi: Rva J. Kanerva, P. Kanerva, A. Vierma, nti M. Juurikainen, Alarivi: P. Kallio, P. Luoto ja I. Ievala. Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.

Lähteet

Oma ja tutkijakollegoiden tutkimustyö Vienan sukututkimuksen parissa. Erityiskiitos Matti-sedälle!

Romppainen Hannu 2007. Muistojen Mieslahti. Kylä ja sen asukkaat Oulujärven rannalla.

Hietamäki Bertta 1993. Melalahden ihmisistä ja taloista.

Karjalainen Aino 1998. Vaarankylä – meidän kylä.

Keränen Jorma, Romppainen Hannu 2013. Paltamo, Kainuun emäpitäjä.

Usatševa J.V. 2021. Itä-Karjalan pakolaiset, tie kotiin.

Kuvien lähteet: oma arkisto, kuvia saatu myös näiden perheiden jälkeläisiltä sekä julkisista lähteistä.

Mysteerimies Löhönen

Välillä sukututkimuksessa tulee eteen arvoituksia, jotka eivät meinaa millään ratketa. Usein nämä kannattaa jättää muutamaksi vuodeksi hautumaan, jolloin uusien tietojen ja lähteiden ja oman osaamisen karttumisen myötä nämä arvoitukset silloin tällöin ratkeavat. 

Vesimylly patorakennelmineen Sotkamon Juuanjoessa Korholanmäellä. Lähde Finna

Tai sitten eivät ratkea. Tällainen  ratkaisematon mysteeri omassa tutkimuksessani on ollut äidinpuoleisesta suvusta Sotkamosta löytyvä Axel Huofwansson Löhönen s. 1733.  Olen tätä Löhöstä jäljestänyt jo useita vuosia ja vaikka hänen tekemisensä Sotkamossa ovat hyvin selvillä, on edelleen epäselvää, mistä hän tuli ja kuka hän oikein oli miehiään. 

Axel Huofwansson Löhönen oli ”bondedrengen” eli isäntärenki ja jo 29 vuoden ikäinen, kun hän vuonna 1762 avioitui Sotkamon Nuasjärven (Korholanmäen) Immolaan (Nuasjärvi 11) Lauri Korhosen vävyksi naimalla tämän Maria-tyttären. Axel Huofwansson on merkitty Immolaan Sotkamon rippikirjassa 1757-64, mutta hänellä ei ole merkintöjä ehtoollisella käynnistä. (Tämä on hieman tulkinnanvaraista, sillä vaimolla on merkinnät marraskuusta 1761 alkaen, ja niillä ehkä tarkoitetaan myös Marian puolisoa). Tässä rippikirjassa hänellä ei ole mainittu sukunimeä eikä syntymävuotta. Myöskään katekismuksen osaamismerkintöjä ei ole hänelle tehty. Toisaalta ei ole mainintaa esimerkiksi kreikanuskoisuudesta ja koska hän on luterilaisen seurakunnan rippikirjassa, voidaan olla melko varmoja hänen luterilaisuudestaan. Vihkimerkinnässä hän esiintyy sukunimellään.

Myös ammattimääre isäntärenki on kiinnostava. Isäntärenki on isännän tehtäviä hoitava renki. Oliko vanhaisäntä Lauri Korhonen jo niin iäkäs tai sairas, että hän tarvitsi tilaa hoitamaan isäntärengin? Lauri oli s. jo 1703 eli oli kuusissakymmenissä Axelin tullessa, mutta Laurilla oli myös kolme poikaa, Sven s. 1734, Juho s. 1746 sekä Antti s. 1750,  joten isäntäpotentiaalia olisi voinut olla omasta takaa ainakin vanhimman pojan ollessa jo kolmissakymmenissä eli samoja ikiä Axelin kanssa.

Seuraavassa rippikirjassa 1765-72 mysteerimiehellämme on nimenä Axel Löhönen, ripilläkäyntimerkintöjä loppuvuodesta 1765 alkaen ja  hänelle on merkitty syntymävuosi 1733.

Avioliitto Marian kanssa jäi lyhyeksi, sillä vaimo kuoli jo toukokuussa 1765.  Kaksi lasta kuolivat molemmat pieninä. Viiden vuoden kuluttua Axel avioituu uudelleen Marketta Olavintytär Ilkon kanssa. Morsian löytyi läheltä, tarkemmin samasta talosta, sillä Marketan ensimmäinen aviomies oli Axelin kuolleen vaimon veli Sven, joka oli kuollut 1765, vain 31-vuotiaana.  Svenillä ja Marketalla oli 4 lasta, mutta Axelin ja Marketan liitto jäi lapsettomaksi,  sillä vaimo kuoli jo 8 kuukauden avioliiton jälkeen joulukuussa 1770 synnyttäessään kuolleen tyttären.  Kolmanteen avioonsa Axel asteli noin neljän vuoden kuluttua nuasjärveläisen Eeva Sipintytär Korhosen kanssa. Tästä aviosta syntyi 5 lasta. 

Kun Immolan vanhaisäntä Lauri Korhonen kuoli 1773, tuli Axelista isäntä taloon. Kun isännyys sitten siirtyi Juho Laurinpoika Korhoselle (s. 1746) väistyi Axel talosta ja perusti uudistaloksi Nuasjärvi nro 20 Juuva (Juuwa) -nimisen talon, jonne hän muutti kolmannen vaimonsa kanssa. Axel kuoli 59-vuotiaana 1792 ja hänen vaimonsa Eeva eli vuoteen 1819 saakka. Kaikki Sotkamon Löhöset ovat tämän parin jälkeläisiä.

Sotkamon rippikirjoista ei löydy vastausta siihen, milloin ja mistä Axel tuli Immolaan. Häntä ei mainita renkinä muualla seurakunnassa ennen vihkimistään Marian kanssa. Mielenkiintoista on, että ensimmäisen avion kahden tyttären kummeina oli kajaanilaisia merkkihenkilöitä. Myöhempien lasten kohdalle kummit ovat enimmäkseen Korhosia ja Kärkkäisiä Nuasjärven lähitaloista, naapureita ja lähisukua, kuten yleensä taisi olla tapana. Kiinnostavaa on siis pohtia, mikä yhteys Axelilla oli Kajaanin postimestari Ander Uhlwijkiin, Tallgreneihin, Qweflandereihin, Frosteruksiin ja Steckmanneihin, jotka kaikki ovat kummeina ensimmäisille lapsille. Kajaanin rippikirjasta 1729-50 ei löydy vihjettä, harmillisesti 1751-61 puuttuu ja kun seuraava kirja alkaa 1762, on Axel jo Sotkamossa astumassa avioon. Myöskään kaupungin historiasta löytyvistä asukasluetteloista ei löydy Axelia. 

Nimistötutkimus vetää niin ikään vesiperän. Kainuussa ei Löhönen-nimeä ole ennen Axelia, eikä koko Suomessakaan. Yksittäinen esiintymä löytyy  Familysearchin kautta Ruskealan Särkisyrjästä, joka on Kiteen korkeudella rajan Venäjän puolella. Tämä voisi olla Axelin tulosuuntana mahdollinen. Karjalaista ja savolaista nimistöä ja muuttoliiketta tutkineen Veijo Saloheimon lukuisista teoksista ei lainkaan löydy Löhönen-sukuisia. Myöskään vienalaisista sukunimistä (esim. Pöllä 1995) sitä ei löydy. Konsultoin asiasta karjalaisen nimistön tutkijaa Denis Kuzminia, joka ei löytänyt sukunimeä Löhönen karjalaisesta nimistöstä. Voi tietysti ollakin, että sukunimi annettiin vasta Sotkamossa ja kyseessä olikin laiskanpulskealle rengille annettu ”köllinimi” eli lisänimi. 

Axelin etunimi on kainuulaisittain epätyypillinen tuohon aikaan ja patronyymi vielä epätyypillisempi. Huofwansson voisi olla ruotsinnos karjalaisesta patronyymistä Huovananpoika (Huo(h)vana = Feofan). Saattaa tietysti olla että kyseessä oli huovin eli ruotsinvallan aikaisen sotamiehen tai ratsumiehen perillinen. Suuressa nimikirjassa (Otava, Keuruu 1984) Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala eivät viittaa sellaiseen versioon ainakaan suoraan, vaan todennäköisimmin nimi olisi silloin tyyliä Huovila, Huovilainen tai Huovinen. 

Axel siis tuli vävyksi Nuasjärven Korholanmäen Immolaan, jolla on pitkät ja mielenkiintoiset perinteet.

Immolan talo Sotkamossa. Kuvan lähde

”Perimätiedon mukaan Korholanmäen Immola on alkujaan ollut ruotsinvallan aikaan kruununvoudin torppa. Itsellinen talo on ollut todistettavasti jo 1700 – luvulla, ja Immola 11 Korholanmäki on muuttunut isojaossa 7 Korholanmäeksi. 1800-luvulla talon nykyäänkin omistavan suvun esi-isällä on ollut kauppiaan verta jota harjoitettiin aina Venäjän Vienaa myöten. Kauppiastoiminta toi varallisuutta, jolla pienestä talosta kasvoi suurempi 1800 – luvun lopulla. Parhaillaan taloon kuului kylältä mm. Hanhila, Kivirinta ja Soidinaho.  Immola on tosiaan vanha asuinpaikka ja sitä todistaa on mm. suola-astia vuodelta 1703.”

Viittaus Vienan-kauppaan on kiinnostava, mutta ei taida liittyä Löhösiin, sillä talo siirtyi 1800-luvun alussa Korhosilta Määtille ja sittemmin Piiraisille. 

Myös Axelin uudistalon nimi on mysteeri, sillä se ei ole tavallinen sotkamolaiseksi nimeksi. Ehkä Juuva viittaa jollain lailla Axelin lapsuuden paikkoihin? Pääkuvan mylly lienee sijainnut talon lähistöllä Juu(v)anjoella.

Etsintä jatkuu, ehkä Axelin salaisuus jossain vaiheessa paljastuu?

Lähteet:

Vihkimerkintä  1. avio Sotkamon seurakunnan arkisto – Vihittyjen luettelot 1750-1836 (IEb:1), jakso 133: Wigde 1762; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6158513 / Viitattu 30.10.2020

Vihkimerkintä 2. avio Sotkamon seurakunnan arkisto – Vihittyjen luettelot 1750-1836 (IEb:1), jakso 138: Vuosi 1769 vihityt päättyy, vuosi 1770 vihityt alkaa; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6158518 / Viitattu 14.11.2020

Vihkimerkintä 3. avio Sotkamon seurakunnan arkisto – Vihittyjen luettelot 1750-1836 (IEb:1), jakso 140: Wigde 1773-1774 ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6158520 / Viitattu 14.11.2020

Sotkamon seurakunnan arkisto – Rippikirjat 1757-1764 (IAa:5), jakso 13, sivu 13: Nuasjärvi N:o 11, Immola ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6161503 / Viitattu 14.11.2020

Sotkamon seurakunnan arkisto – Rippikirjat 1765-1772 (IAa:6), jakso 13, sivu 13: Nuasjärvi, No 11 Immola; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6161691 / Viitattu 14.11.2020

Muut Sotkamon rippikirjat 

Juha Rädyn sukututkimus Axelin jälkipolvista

Keskustelua Axelin arvoituksesta Sukuforumilla 

Immolan talosta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/45094/KAIra_1_2008_osa_2_s.167-380.pdf?sequence=3

Esineitä ennen meitä: Kappalaisen piippuhylly

Kesällä ehtii vaikka kotiseutumuseoon. Minäkin pistäydyin lomamatkalla kotiseudulla Paltamon kotiseutumuseossa, jossa erityisen kiinnostuksen kohteena oli yksi esine.

Tässä piippuhyllyssä on Ristijärven kappalainen Jonas Mellin (s. 1784, k. 1850) säilyttänyt piippujaan ja tupakkaansa. Hyllyyn on helppo kuvitella pitkävartisia liitupiippuja, ja alalaatikossa lienee säilytetty irtotupakkaa vaikkapa nahkaisessa pussissa.

Hylly on ajan saatossa kärsinyt, sillä toinen laatikko puuttuu ja yläreunan koristeet ovat hieman rikki. Hylly on ollut museon tietojen mukaan pappilassa ainakin  vielä 1835  Mellinin käytössä, mutta näyttäisi olevan vanhempaa laatua. Se on korkeudeltaan melkein metrin ja vaalea väritys viittaisi kustavilaiseen aikaan. Myöhemmät piippuhyllyt olivat usein ruskeita ja pienempiä sekä sirompia. Pitkät letkuvartiset ja hopeahelaiset piiput tulivat muotiin 1800-luvun alussa, joten hylly ajoittunee siis noin vuosiin 1800-1820?.

Tämän hyllyn on museoon lahjoittanut isoisoäitini, joka oli kappalaisen tyttären pojantytär. Koska suvun tämä haara on ”rahvaaseen vajonnut”, vain vähän pappilan muuta esineistöä on enää tallessa tai tiedossani.

Kappalaisen pappilan rakentamiseen liittyy myös kiintoisa tarina, josta Kaarlo Arfmann kirjoittaa Ristijärven historiassa. Joulukuussa 1817 Mellin asettui hoitamaan virkaansa Ristijärvellä. Mellinin alkuvuosien näkyvin asia oli uuden pappilan rakentamisesta syntynyt kiista, joka avaa mielenkiintoisia näkymiä ajan elämänmenoon. Jonas Mellin ei edeltäjänsä tavoin tyytynyt Tololan, kappalaisen pappilan vanhoihin rakennuksiin, vaan piti niitä aivan ala-arvoisena.  Siksi tilalle oli saatava virkataloista annettujen ohjeiden mukainen ”karakterirakennus”.

Ristijärveläiset eivät kuitenkaan pitäneet uutta pappilaa tarpeellisena ja viivyttivät rakentamista parhaansa mukaan. Kiista johti maaherran käskystä katselmusoikeuden koollekutsumiseen, joka istunnossaan totesi miltei kaikkien Tololan rakennusten olevan surkeassa kunnossa. Pihan itäsivulla oli suuri pirtti, ja sitä vastapäätä kaksi kamaria. Järven puoleisella sivulla oli toinen aivan rappeutunut kolmihuoneinen asuinrakennus. Myös pellot todettiin kivisiksi.

Katselmusoikeus velvoitti seurakuntalaiset kunnostamaan pappilan parempikuntoisen rakennuksen ja purettavan huonokuntoisemman tilalle rakentamaan jo seuraavaan kesään mennessä vesikattoon saakka Mellinin vaatiman 16 metriä pitkän ja yli 9 metriä leveän ”paraatirakennuksen”. Mellin joutui vuoden kuluttua kääntymään asiassa uudelleen maaherran puoleen, sillä rakennuttamista ei ollut aloitettu ja Mellin kirjoitti ”odottavansa vaimon ja kuuden lapsen ympäröimänä kauhulla kylmän talven tuloa”. Monien mutkien ja käsittelyjen kautta uusi pappila alkoi kohota vasta keväällä 1823 ja rakennus viimeisteltiin seuraavana kesänä, jolloin kappalainen perheineen sinne muutti. Tilaa tarvittiinkin, sillä kaiken kaikkiaan kappalaisella oli elätettävänään vaimo, 12 lasta sekä vanha ja sokeutunut äiti.

Tämä kuva kappalaisen pappilasta lienee otettu 1930-luvulla. Talo on nykyisin yksityisomistuksessa.

Perhe:

I  Jonas Jonaksenpoika Mellin
Kappalainen, s. 28.10. 1784 Oulu, k. 23.8. 1850 Ristijärvi, kuolinsyy hukkui.

Vanhemmat: Jonas Mellin, oululainen tullimies ja Elisabet Margaretha (Elsa Greta) Paulintytär Korhonen, Mellin.

Isovanhemmat oululainen kultaseppämestari Carl Jacob Mellin ja postimestarin tytär Elisabeth Mikaelintytär Wacklin, myöh. Collin, Mellin.

Opiskeli Turussa, ylioppilas 1806, vihitty papiksi 1809. Pappina Oulussa, Puolangalla ja Suomussalmella. Ristijärven kappalainen vuodesta 1817 vuoteen 1850.

Puoliso: Vihitty 23.2. 1812 Oulu Carin (Catharina) Margaretha Svanberg, Mellin.
s. 22.3. 1796 Oulu, k. 1.5. 1835 Ristijärvi.
Vanhemmat: Carl Jacobinpoika Svanberg, Plokintekijä, sorvari, s. 1.4. 1770, k. 16.9. 1827 Oulun tuomiokirkkosrk. Helena Hellström (Hällström), Svanberg, s. noin 1.3. 1770, k. 23.5. 1853 Oulu kaupunkisrk. Vihitty 9.6.1793 Oulu tuomiokirkkosrk.

Lapset:
Catharina Margareta Jonaksentytär Mellin, s. 11.3. 1812 Oulu, k. 20.5. 1833 Ristijärvi, kuolinsyy lavantauti
Jonas Jonaksenpoika Mellin, Nimismies (kronolänsman), s. 14.6. 1814 Suomussalmi Vuokki, k. 19.3. 1874 Raahe, haudattu 25.3. 1874 Raahe, kuolinsyy keuhkoinfektio
Engel Augusta Jonaksentytär Mellin, Erwast, s. 10.4. 1816 Suomussalmi Vuokki, k. 17.3. 1898 Pyhäjoki
Johan Fredrik Jonaksenpoika Mellin, Sorvaaja Oulussa, s. 7.5. 1818 Ristijärvi, k. 14.6. 1856 Oulu Tuomiokrksrk, kuolinsyy håll
Oscar Alexander Jonaksenpoika Mellin, Hyrynsalmen kruununnimismies, s. 27.2. 1820 Ristijärvi, k. 17.9. 1848 Ristijärvi
August Jonaksenpoika Mellin, Perämies, s. 14.4. 1822 Ristijärvi, k. 1905 New Orleans
Adolf Jonaksenpoika Mellin, s. 9.12. 1823 Ristijärvi, k. 1847 merillä, haudattu 31.1. 1847 Oulu, kuolinsyy hukkui ulkomailla
Robert Jonaksenpoika Mellin, Kappalainen, s. 17.4. 1826 Ristijärvi, k. 13.3. 1880 Kempele nro 14 Ollilan talo
Karolina Fredrika Jonaksentytär Mellin, Rajander, Keränen, s. 11.7. 1828 Ristijärvi
Anna Helena Jonaksentytär Mellin, Mikkonen, s. 15.4. 1830 Ristijärvi, k. 22.4. 1893 Ristijärvi 31 Mikkola
Gustav (Kusti) Jonaksenpoika Mellin, Itsellinen, s. 28.5. 1832 Ristijärvi, k. 28.9. 1899 Paltamo Mieslahti
Jacob Emanuel Jonaksenpoika Mellin, s. 2.3. 1835 Ristijärvi, k. 15.1. 1839, Ristijärvi

Lähteitä:

Arffman, Kaarlo (2004). Ristijärveläisen uskon historia. Teoksessa Turpeinen Oiva, Arffman Kaarlo, Oikarinen Eero:Ristijärven historia.  Gummerus.

Pulkkinen Salomo: Ristijärven muistoja ja kuvauksia. II laajennettu painos. Paltamon kirjapaino 1998.

Åbo Erke-Stifs Matrikkel (1840). Toimittanut Constantin Törnudd. Turku, J.C. Frenckell & Son.

Åbo Stifts Herdaminne (1834). Toimittanut Carl Henrik Strandberg. Turku.

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.  http://www.matrikkeli.helsinki.fi

Helsingfors Tidningar 5.7.1851. Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1890.  http://digi.lib.helsinki.fi/index.html

Finlands Allmänna Tidning nro 121, 27.5.1835. Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1890.  http://digi.lib.helsinki.fi/index.html

Hiski tietokannat Oulun tuomiokirkkoseurakunta, Suomussalmi, Ristijärvi, Paltamo. http://www.genealogia.fi

Ristijärven ja Paltamon rippikirjat useilta vuosilta. http://www.sukuhistoria.fi ja http://www.narc.fi