Käden taitoja monessa polvessa

Viime aikojen sukututkimus on pyörinyt Pohjois-Pohjanmaalla ja Norrbottenissa Nederkalixin alueella.  Muuttoliike Norrbottenista oli ilmeisen vilkasta ainakin Tornion seudulle ja Oulun alueelle. Minäkin jäljitin sieltä tullutta esi-isääni Carl Jacobsson Svanbergiä s. 1770 ja samalla tulin kirjanneeksi sukua laajemminkin.

Sukutaulua Landineista ja Svanbergeistä täällä.

Sukunimien vaihtelu aiheuttaa usein sukututkijalle päänvaivaa, niin tässäkin. Oulussa, jonne  Carl muutti 1788, hän esiintyy systemaattisesti sukunimellä Svanberg. Ruotsin puolen kirjoista käy ilmi, että nimi Svanberg tulee hänelle hänen äitinsä suvusta. Carlin isän Jacob Zachriassonin ensimmäinen vaimo oli Karin Nilsdotter, jonka perhe käytti sukunimiä Svanberg, paitsi yksi hänen veljensä oli Ytterberg (suku oli Ytterbyn kylästä). Jacob esiintyy useimmiten ilman sukunimeä, mutta paikoitellen nimellä Landberg. Kun puoliso Jacob avioituu uudelleen Karinin kuoltua, toisen avion lapset käyttävätkin sukunimeä sitten Landin (ilmeisesti asuinpaikkansa Landetin mukaan)?

Carlin lisäksi myös hänen sisaruspuoliaan tuli Ouluun. Perheelle tunnusomaista olivat käsityöläisammatit. Isä Jacob oli pitäjän veneentekijä (socknebåtmakare), Carl itse oli sorvari ja teki laivaköysistöön tarvittavia plokeja eli pylpyröitä, hänen sisarpuolensa avioitui satulasepän kanssa ja tästä eteenpäin tässä perheessä oli satulaseppiä ainakin neljässä polvessa peräkkäin.  Carlin omista jälkipolvista löytyy mm. sorvareita, pläkkimaakareita ja köydenpunojia, kaikki lähes kokonaan kadonneita ammatteja nykyisin.

Kuvassa satulasepän työvälineitä 1700-luvun loppupuolelta. Denis Diderot 1763. Lähde.

Monta arvoitusta silti jäi tutkittavaksi tulevaisuuteen. Mistä tuli Nederkalixiin Carlin isä veneentekijä Jacob Zachriasson s. 1724, joka käytti myös sukunimeä Landberg (ilmeisesti asuinpaikkansa Landetin mukaan)? Ja mistä oli kotoisin Carlin vaimo Helena Hällström s. 1770, joka oli ensin hushollerskana ja sitten vaimona plokintekijä, sorvari Carl Svanbergillä Oulussa? Tutkimus jatkuu.

 

 

Aatelittomista Mellineistä

Avainsanat

Mellin

Sukututkimuskiinnostukseni koskettelee Mellin-suvun kohdalla nimenomaan sen aatelitonta osaa.  Vapaaherrallinen Mellin-suku on vaikuttanut mm. Akaalla ja Kangasalla. Porvarillisempien  Mellin-sukujen juuret  ja sukuhaarat ovat löydettävissä eri puolilta maata ainakin seuraavasti.

Helsingin seudulta löytyvät kultaseppä Roland Mellinin jälkeläiset. Roland Mellin (1803-1871) oli Ruotsissa Nyköpingissä syntynyt, sittemmin Helsingissä toiminut kultaseppämestari, jonka maineikkaan verstaan toimintaa jatkoi hänen poikansa, kultaseppämestari Otto Roland Mellin (1834-1907). Tätä sukua en ole lainkaan tutkinut.

Toinen kultaseppä oli Carl Jacob Mellin, joka saapui Tukholmasta Oulun kaupunkiin sen jälkeen kun kaupungin tuolloinen kultaseppämestari, niin ikään ruotsalainen Johan Collin oli kuollut helmikuussa 1736. Carl Jacob otti hoitoonsa edeltäjänsä työkentän ja avioitui tämän lesken Elisabeth Mikaelintytär Wacklinin (muotokuvamaalari Isak Waclinin sisar) kanssa vuonna 1737. Nimenomaan tämä oululainen Mellin-suku on tutkimuksessa kiinnostuksen kohteeni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Carl Jacob oli Stora Malmin seurakunnan kappalaisen Jonas Mellinin ja vaimonsa Eva Maria Mildhin poika.

Carl Jacob Mellinin kultasepänleimat

Haukiputaalla ja Iissä Oulun lähellä vaikutti myös komissiomaanmittari Mårten Johansson Mellin, joka oli syntynyt 1736 Lövångerissa, Ruotsissa. Hän toimi Pohjanmaan maanmittarina vuodesta 1759 alkaen.

Myös Mårtenin nuorempi veli Mattias Mellin, syntynyt 1744, oli maanmittari ja teki virkauransa Kuopiossa, jonne hän muutti 24-vuotiaana vuonna 1768. Kahden vuoden kuluttua hän avioitui Charlotta Argillanderin kanssa. Parin pojista tuli sotilaita ja tytär Helena Catharina oli myöhemmin Lemin kirkkoherra Johan Gabriel Lundanin puoliso. Näiden maanmittareiden jälkeläisiä ja esi-isiä on tietokannassani melkoinen määrä, vaikkakaan en suoraa yhteyttä Oulun Carl Jacobiin ole löytänyt.

Mats Johansson Mellinin allekirjoitus

Sukunimeä on myös otettu käyttöön ilman sen ilmeisempiä liityntöjä sukuun. Torniossa asuva työmies Matts Majava (s. 1818) ottaa nimekseen myöhemmin  Mellin, ja hänen molemmat poikansa jatkoivat nimeä. Toisesta pojasta Petter Oscarista tuli myös kultaseppä, joka leimasi Haaparannassa 1878-1886, muutti Nederkalixiin, jossa asui 1886-1893, ja lopulta palasi Tornioon tammikuussa 1896 ollen ”leski, kahdella lapsella”.

Helsingin pitäjän koulumestarina oli pitkään Wilhelm Mellin. Jyväskylän Lyseon matrikkelin tietojen mukaan Wilhelm Mellin (kirjassa Melin) on ollut siellä ala-alkeiskoulun oppilaana. Wilhelm on syntynyt Jyväskylän kappelissa 27.8.1835 (EDIT: korjattu syntymäaika), vanhemmat talollinen Matti Juhonpoika ja Anna Elisabet Joonaantytär, Keljon Sulkulan Hanhimäestä. Wilhelm erosi 1850 käyden sitten Kuopion yläalkeiskoulua ja lukiota vuoteen 1856. Hän toimi opettajana Helsingin pitäjän kirkonkylän ruotsinkielisessä kansakoulusta vuodesta 1859, eläkkeelle 1895 ja kuoli Helsingin pitäjässä 1911. Puoliso Hilda Fredrika Åman  kuoli 1903. Wilhelm ei näytä olevan sukua Kuopion Mellineille, vaikka juuret samoille kylille vievätkin.

Kirkonkylän koulun oppilaita.
Mm. kirjassa Lauri Leppänen: Kotiseutuni Vantaa s. 89 kerrotaan kuvan olevan vuodelta 1870. Holger Markelin on kuitenkin sitä mieltä, että kuva on vuodelta 1890, sillä hänen isänsä Albert Markelin (s. 1881) on yksi takarivin pojista ja Stellbergin poika istuu alarivillä toisena vasemmalta.  Koulumestari Wilhelm Mellin on kuvan keskellä edessään tummassa hatussaan vaimonsa Hilda ja valkeaan esiliinaan pukeutunut keittäjätär. Oikeassa laidassa olevat kunnan hoidokit erottuvat hyvin, sillä heiltä on täivaaran takia hiukset kynitty.

Hämeenlinnassa asui karvari Henrik Eriksson Mellin, joka avioitui siellä karvari Gröndahlin lesken Beatan (os. Stenbäck/Stenbeck) kanssa. Heidät vihittiin 2.2.1823 ja samana vuonna syntyi heidän ainut tunnettu lapsensa, Sophia Anna 11.5.1823. Karvarinkisäälli Henrik Mellin oli syntynyt Orivedellä 1798 ja tullut Turusta 1822.

Oriveden syntyneissä löytyy sopiva Henrik Eriksson, lähtöisin Porvola Alanen-nimisestä talosta.  Nimi Mellin lienee otettu Turussa ja saattaa liittyä Orivedellä olevaan Mellin kylään, joka on lähellä Porvolaa. Porvola kuuluu nykyään Juupajoen kuntaan.

Lisäksi Mellin-nimisiä on vaikuttanut ainakin Porissa, Turussa ja Raahessa, mutta nämä ovat vielä suurelta osalta tutkimatta.

Vaikka Mellin sukunimenä ei ole kovin yleinen, on näiden monien erillisten sukujen selvittäminen tietysti aikaavievää puuhaa, sillä sukututkimus on kuin palapeliä: jotta pystyisi sijoittamaan esiin tulleet henkilöt oikeisiin paikkoihinsa sukupuihin, ei useinkaan riitä se, että tutkii vain sitä kaikkein ominta ja läheisintä sukuhaaraa. Viime viikolla viimeksi ilmestyi historiallisesta sanomalehtikirjastosta esille tähän saakka täysin tuntematon Mellin, vieläpä Oulusta, joten salapoliisityötä riittää.

Lähteitä:

Rippikirjoja mm. Kuopio maasrk ja kaupunkisrk, Oulu, Tornio, Orivesi ym.ym. Tarkemmat viitteet pyydettäessä.

Jyväskylän lyseon satavuotismatrikkelit. Jyväskylä 1958. Toim.Olavi Wanne.

Förbindelserna mellan Öster- och Västerbotten i genealogisk belysning. Grosshandlande SVANTE LUNDELL, Skellefteå. Genos 30(1959), s. 93-103

http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/suutari/historia/kouluetu.html

Hiskias Pöntinen Pietarissa

Avainsanat

käsityöläiset, kulttuuri

Miehen suvun juuret vievät Karjalan Kannakselle, ja sieltä lähdettiin 1800-luvulla hanakasti elannon hakuun Pietariin. Asia tuli mieleeni, kun huomasin HS:n kevään kirjalistalla uutuutena Ulla Tillander-Godenhielmin uuden teoksen Fabergén suomalaiset (Tammi 2011)

Olihan siellä Fabergélla miehen kaukaista sukuakin, ainakin Hiskias Pöntinen eli Pendin on jäänyt aikakirjoihin Fabergén työnjohtajana. Hiskias toimitti myös nuoria sukulaismiehiä opintielle oppipojiksi kultasepänverstaaseen. Tiedä vaikka Hiskias seisoskelisi oheisessa kuvassa.

Hiskias (Hesekiel) Maununpoika Pöntinen (s. 1823) lähti maailmalle Ristiinasta Pöntilän Alatalosta jo kymmenen ikäisenä vuonna 1833. Hän oli ensin ajan tavan mukaan kahdeksan vuotta oppipoikana kultaseppä Kiebelillä ja oli 17-vuotiaana valmis kultaseppämestari. Hänestä tuli myöhemmin Gustaf Fabergén kultasepänliikkeen toinen omistaja ja Gustavin kuuluisan pojan Carl Fabergén opettaja. Hiskias muutti nimensä virallisesti Pendiniksi, ja tämä nimi periytyi myös hänen lapsilleen. Hiskias Pendin kuoli Pietarissa vuonna 1882.(Kuolinvuodeksi väitetään milloin 1874, 1881 tai 1882).

Ainakin työpaikka oli komeissa puitteissa:

Lähteet:

Ristiinan historia II (kirj. Hannele Wirilander, 1994)
http://home.hiwaay.net/~christel/newsletters/2009-summer.html

Kuvalähteet: Kuva 1 ja kuva 2.