Käden taitoja monessa polvessa

Viime aikojen sukututkimus on pyörinyt Pohjois-Pohjanmaalla ja Norrbottenissa Nederkalixin alueella.  Muuttoliike Norrbottenista oli ilmeisen vilkasta ainakin Tornion seudulle ja Oulun alueelle. Minäkin jäljitin sieltä tullutta esi-isääni Carl Jacobsson Svanbergiä s. 1770 ja samalla tulin kirjanneeksi sukua laajemminkin.

Sukutaulua Landineista ja Svanbergeistä täällä.

Sukunimien vaihtelu aiheuttaa usein sukututkijalle päänvaivaa, niin tässäkin. Oulussa, jonne  Carl muutti 1788, hän esiintyy systemaattisesti sukunimellä Svanberg. Ruotsin puolen kirjoista käy ilmi, että nimi Svanberg tulee hänelle hänen äitinsä suvusta. Carlin isän Jacob Zachriassonin ensimmäinen vaimo oli Karin Nilsdotter, jonka perhe käytti sukunimiä Svanberg, paitsi yksi hänen veljensä oli Ytterberg (suku oli Ytterbyn kylästä). Jacob esiintyy useimmiten ilman sukunimeä, mutta paikoitellen nimellä Landberg. Kun puoliso Jacob avioituu uudelleen Karinin kuoltua, toisen avion lapset käyttävätkin sukunimeä sitten Landin (ilmeisesti asuinpaikkansa Landetin mukaan)?

Carlin lisäksi myös hänen sisaruspuoliaan tuli Ouluun. Perheelle tunnusomaista olivat käsityöläisammatit. Isä Jacob oli pitäjän veneentekijä (socknebåtmakare), Carl itse oli sorvari ja teki laivaköysistöön tarvittavia plokeja eli pylpyröitä, hänen sisarpuolensa avioitui satulasepän kanssa ja tästä eteenpäin tässä perheessä oli satulaseppiä ainakin neljässä polvessa peräkkäin.  Carlin omista jälkipolvista löytyy mm. sorvareita, pläkkimaakareita ja köydenpunojia, kaikki lähes kokonaan kadonneita ammatteja nykyisin.

Kuvassa satulasepän työvälineitä 1700-luvun loppupuolelta. Denis Diderot 1763. Lähde.

Monta arvoitusta silti jäi tutkittavaksi tulevaisuuteen. Mistä tuli Nederkalixiin Carlin isä veneentekijä Jacob Zachriasson s. 1724, joka käytti myös sukunimeä Landberg (ilmeisesti asuinpaikkansa Landetin mukaan)? Ja mistä oli kotoisin Carlin vaimo Helena Hällström s. 1770, joka oli ensin hushollerskana ja sitten vaimona plokintekijä, sorvari Carl Svanbergillä Oulussa? Tutkimus jatkuu.

 

 

Merikapteeri Dorothea Maria Lösch

Avainsanat

merillä, Ruotsi, Wacklin

Viimeviikkoisella käynnillä Ateneumin taidemuseossa askeleet nousivat kolmanteen kerrokseen. Kun Sam Vannin värikylläisistä töistä oli hieman toivuttu, huomio siirtyi kolmannen kerroksen kokoelmanäyttelyyn salissa 24.

Ja mitä siellä olikaan: Vierekkäin, saman oviaukon molemmilla puolilla kaksi Isaac Wacklinin maalaamaa muotokuvaa. Muistelen että ainakin toinen olisi ollut esillä Sinebrychoffin museon Wacklin-näyttelyssä 2008, mutta kyllä ne upeasti sykähdyttivät edelleen. Vasemmalla puolella oli Mrs. Heckfordin muotokuva, josta olenkin jo kirjoittanut. Niin vaaleanvihreä, kevyt ja keimaileva pitseineen ja koristeellisine kehyksineen. Ja oven oikealla puolella tummissa, yksinkertaisen karuissa mustissa puukehyksissä muotokuva vuodelta 1755 tummaan koruttomaan asuun pukeutuneesta Dorothea Maria Löschistä (1730-1799).

Dorothea, taiteilijan vaimon sisar, oli aviossa Suomessa ja asui perheineen Suomessa Kemiön Söderlångvikin kartanossa Mårten Johaninpoika Thesleffin puolisona. Mårtenin ammatiksi mainitaan Dykeriinspektor. Nyt oli hieman aikaa selvittää, mikä Dorothea oli naisiaan.

Minulle uutta oli Dorothean maine Ruotsin historian ensimmäisenä naispuolisena merikapteenina. Tuon arvon hän sai otettuaan komentoonsa ja pelastettuaan Armida-laivan, jonka upseerit oli tapettu, haavoittuneet tai laivansa hyljänneet, Ruotsinsalmen taistelussa Kotkan edustalla heinäkuun 9. päivä 1790. Dorothea oli laivalla miehensä mukana kun laiva joutui taisteluun. Kuningas Kustaa III palkitsi Dorothean seremoniallisella merikapteenin arvonimellä, mikä oli tuon ajan naisille ennenkuulumatonta.

Muotokuva, joka on maalattu 45 vuotta ennen tuota taistelua, henkii mielenkiintoisella tavalla arvovaltaa, päämäärätietoisuutta ja sotilaallisuutta, vaikka Dorothea oli kuvaa maalattaessa vasta 25-vuotias. Dorothean vanhemmat olivat tukholmalainen kultaseppä Henrik Jakob Losch ja vaimonsa Dorothea Maria Beyms.

Dorothea avioitui 14. lokakuuta 1756 Tukholmassa Mårten Johan Thesleffin kanssa, joka syntyi 1705 ja kuoli 1777. Avioliitto oli Mårtenin kolmas. Perheelle on tiedossa vain yksi lapsi, Kallista Thesleff (s. 1758 Dragsfjärdissä Suomessa ja kuoli Turussa 1783), joka hänkään ei elänyt kovin vanhaksi. Kallista ehti avioitua ennen kuolemaansa 23. joulukuuta 1781 Turussa Johan Tennbergin (1749-1809) kanssa ja pariskunnan poika Johan Adolf Tennberg  syntyi 1783 ja kuoli 1861.

Mårten Johanin isän, majuri Mårten Thesleffin edesottamuksista kerrotaan täällä.

Dorothea kuoli Tukholmassa Serafimen sairaalassa 2. helmikuuta 1799, 69-vuotiaana.

Aiheesta muualla:

Myös Kaisa Kyläkoski on blogannut 2009 samasta henkilöstä:

Ossian Mestertonin sukututkimus sisältää tietoja mm. tästä Thesleff-perheestä.

Ateneumin tiedot teoksesta.

Sukeltaja-lehdessä vuodelta 1997 on juttu Dorotheasta (jutussa puhutaan kyllä virheellisesti Teresiasta) ja muista neuvokkaista naisista merillä s. 16 alkaen.

Postimestari Wacklinin varhaiset vaiheet

Avainsanat

Oulu, Wacklin

Kesämökin kuistille ilmestyi laatikollinen vanhoja sukututkimuslehtiä setäni varastosta, kiitos siitä! Lehtien sisällysluetteloita hellepäivänä selaillessani osui haaviin kaksi pientä artikkelia, jotka johtivat oululaisen postimestari Mikael Wacklinin jäljille.

Aikaisemmin yleiseksi muodostunut käsitys on ollut, että postimestari olisi lähtöisin Pielaveden Vakkolan talosta. Ilja Kokkonen valaisi kuitenkin uudempaa näkökantaa asiaan SukuForumissa 2007 . Hänen mukaansa Pielaveden historiaa tutkineet eivät ole löytäneet mitään Vakkolan taloa. Pielavedeltä tunnetaan kuitenkin aivan 1700-luvun alusta lukkari nimeltä Mikael Waickenius, joka sitten 1700-luvun alkuvuosina katoaa Pielaveden kirjoista. Hän kirjoittaa:

”Jo Pielaveden ja Keiteleen historian I osassa on arveltu, että tämä Mikael olisi pielavetisen Rytkösten suvun poikia. Uudessa Rytkösten sukukirjassa (Rytkösiä sukupolvesta toiseen 2006) tämä Mikael on sukututkija Arvo Korpelaan nojautuen katsottu varakkaan pielavetisen isännän ja kuudennusmiehen Juho Matinpoika Rytkösen n. vuonna 1675 syntyneeksi Mikko-pojaksi. Nimi Wacklin/Waickenius olisi hankittu Oulussa eikä liittyisi mitenkään aikaisempaan nimeen tai talonnimeen”.

Olen yrittänyt selvittää postimestarin perheen alkutaipaleita ennenkin, sillä hänen tyttärensä Elisabetin (esiäitini) syntymäaikaa en vielä ole onnistunut löytämään. Sedän tuoma lehtinippu vei taas pari askelta lähemmäksi arvoituksen ratkaisua, sillä niistä selvisi missä postimestarin perhe oleskeli 1700-luvun alkuvuosina.

Tässä siis hahmotelmaa postimestarin perheen alkutaipaleesta:

1694

Mikko Rytkönen Pielavedeltä muutti Ouluun  ja työskenteli siellä mahdollisesti kauppa-alalla.

1703-1706

Toimi Pielavedellä  lukkarina. Sara Wacklinin kirjan ”Satanen muistelmaa Pohjanmaalta” mukaan Mikael palasi Oulusta joksikin aikaa takaisin Pielavedelle lukkariksi. Pielavedeltä tunnetaankin aivan 1700-luvun alusta lukkari nimeltä Mikael Waickenius, joka sitten 1700-luvun alkuvuosina katoaa Pielaveden kirjoista.

Avioitui ennen vuotta 1703 Helena Zachariaantytär Paldanian (s. 1682 Iisalmessa) kanssa. Ensimmäinen lapsi  Zachris syntyy 1703 ja seuraava Johan 1705 Pielavedellä.

Noin 1706-1707

Perhe muutti Ouluun.  Lapsia syntyy lisää:  Samuel 1710 Oulu,  Elisabet (vuosi tuntematon, todennäk. ennen 1707)

1712 Mikael Wacklin mainitaan  kinkerikirjassa vaimonsa, tämän Samuel-veljen, Anna-siskon ja rengin kanssa asuvaksi Oulussa.

1714 – 1719

Suuri Pohjan sota siirtyi Suomen alueelle vuoden 1709 aikana. Venäläiset miehittivät Oulun 27.11.1714 ja Tornion seuraavan vuoden helmikuussa. Väki siirtyi sotatoimien edellä pakolaisiksi Ruotsiin joko meren yli tai Pohjanlahden ympäri  Länsipohjaan.  Oulun seudulla taisteltiin vielä 1719 ja 1720.Suomalaisia isonvihan pakolaisia on ollut Ruotsissa melkoisia määriä, arviot vaihtelevat välillä 10 000 – 20.000. Länsipohjassa heitä arvellaan olleen noin 8.000.Rauha tehtiin syksyllä 1721 ja asukkaat alkoivat palata kotikaupunkiinsa.

Sukulehtien artikkeleista kävi ilmi, että postimestari perheineen  (monen muun oululaisen tavoin) oli vihollista karussa Ruotsissa. Tätä hypoteesia olin ennenkin tuloksetta tutkaillut, mutta ajatuksella, että pakotie olisi vienyt Tukholmaan saakka.

Niin ei kuitenkaan ollut, vaan Mikael Wacklin mainitaan vaimoineen 1715 Råneån (noin 100 km Torniosta länteen) kinkerikuulutuskirjassa. Perhettä ei mainita pakolaisten joukossa enää 1716. Matka lienee jatkunut hieman etelämmäksi, sillä:

4.11.1717 kastettiin Piteån maaseurakunnassa Mikael Wacklinin ja Helena Paldaniuksen poika Mikael. Kummina tuttuja oululaisnimiä: Arfvolander, Estlander, Bonsdorff sekä äidin sisko Anna Paldania.

Grapen mukaan Wacklin sai postimestarin valtakirjan Ouluun  14.10.1717, mutta muutti Ouluun vasta 1719.

Nuorimmat lapset ovat syntyneet Oulussa, taidemaalari  Isak 1721,  Helena 1722 ja Anna 1724.

Tuo postimestari oli muutenkin vekkuli tyyppi, vaikutti kolmen poikansa kanssa tuon ajan yltiöpietistisessä liikkeessä, mutta sai toisaalta maaherralta nuhteita siitä, että hoiteli virkatehtäviään ”sumussa ja humussa”….. Siksipä hän ansaitsee vielä toisen postauksen lähiaikoina.

Mikael Mikaelinpojasta maalattu muotokuva vuodelta 1755. Tekijä veli Isak. Mikael Mikaelinpoika oli oululainen kauppias ja laivanvarustaja.

Perhe:

Taulu 1
I  Mikael Wacklin (alkujaan Rytkönen)
Postimestari, s. 1678 Pielavesi, k. 21.4. 1737 Oulu.

Puoliso: Vihitty noin 1700- 1703
Helena (Elsa) Zachariaantytär Paldanius, Wacklin
s. 1682 Iisalmi, k. 13.5. 1759 Oulu.
Vanhemmat: Zacharias Samuelsson Paldanius, Pitäjänkirjuri Iisalmella alk. 1678, s. 1645, k. 1690 Kuopio? ja Helena Isakintytär Sinius, Paldanius, s. 1655.

Lapset:
Zacharias Mikaelinpoika Wacklin, s. 1703 Pielavesi, k. 4.5.1772 Oulu
Johan Mikaelinpoika Wacklin, s. 1705 Pielavesi, k. 1.10.1766
Samuel Mikaelinpoika Wacklin, s. 1710 Oulu, k. 19.11.1780 Laihia
Elisabet Mikaelintytär Wacklin, Mellin, Collin, s. ?? k. 11.1754 Oulu
Michael Mikaelinpoika Wacklin, s. 11.1717 Piteå, k. 13.9.1763 Oulu
Isak (Isaac) Mikaelinpoika Wacklin, s. 1721 Oulu, k. 10.9.1758 Tukholma
Helena Mikaelintytär Wacklin, s. 29.8. 1722 Oulu, k. 1723 Oulu
Anna Mikaelintytär Wacklin, s. 23.1. 1724 Oulu, k. 29.3.1782 Oulu

Lähteet:

Mäkitalo Juhani: Ison vihan pakolaisia Pohjanmaalta ja Torniosta Ruotsiin sekä Tervolaan. Oulun sukututkija 1994:1, s. 13-15.

Nyholm Leo: Sursillin suku. Tillägg och rättelser. Genos1995:2, s. 71-81.

Uusia pakolaisluetteloita isonvihan ajoilta, Fil.lis. Voitto Ahonen, Vantaa, Genos 59(1988), s. 5-17.

AD Online: Piteå landsförsamling Födelse- och dopbok 1714-1756, alkuper. sivu 15 ja Råneå Husförförslängd 1993-1719, alkuper. sivu 155.

Bergholm, Kari. Sinius. Genos 25(1954), s. 106-118.

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta kinkerikirja, 1712-1712 IK135-136 I Aa:1 Kuva 44

Pekka Rossin sukututkimus http://www.rossi.se

Grape: Postkontor och Postmästare

Luukko, Armas: Österbottens borgerskap under 1600-talet

Gustav Henrik Mellin

Avainsanat

Mellin, Ruotsi

Kaisa Kyläkoski kirjoitti kiinnostavassa blogissaan kirjailijasta, josta ei ollut koskaan kuullutkaan. Kyseessä oli Gustav Henrik Mellin, tuttu nimi omasta sukututkimuksestani.

Gustav Henrik oli syntynyt Revonlahdella ja muuttanut Suomen Sodan jälkeen Ruotsiin, missä varhain orvoksi jääneen pojan kasvatuksesta huolehti runoilija-piispa Frans Mikael Franzén.  Aikuistuttuaan Gustav Henrik toimi ensin Tukholmassa Klaran seurakunnan apupappina ja Freja-lehden toimittajana. Myöhemmin hän siirtyi Norra Wramin seurakuntaan.

Gustav Henrik oli myös pikkuserkkunsa oululaisen kirjailijattaren Sara Wacklinin holhooja tämän oleskellessa Tukholmassa. Sara kirjoittaakin Gustav Henrikin elämästä oman aikansa kohukirjassa Satanen muistelmia Pohjanmaalta.

Gustaf Henrik oli tuottoisa kirjailija, jonka jälkeenjääneitä papereita on Tukholman kuninkaallisen kirjaston kokoelmissa. Niitä olisi toivottavasti joskus mahdollisuus päästä tutkimaan.

Perhe:

I  Gustaf Henrik Mellin, Novellikirjailija, pappi, s. 1803 Revonlahti, k. 02.8. 1876 Bjuv Norra Vram, Ruotsi.

Puoliso: Vihitty 22.4. 1844 Tukholma (Henrietta) Sofia Gyllenram, Mellin, s. 18.12. 1810 Tukholma, k. 12.11. 1883 Lund Malmöhus län, Ruotsi. ²

Lapset:
 II  Gustav Alfons Mellin, Luutnantti Ruotsin armeijassa, s. 12.6.1848 Tukholman kaup.srk, k. 24.7. 1917 Jönköping Kristina srk Ruotsi.

Palveli luutnanttina 24. kuninkaallisessa Pohjois-Skoonen jalkaväkirykmentissä Helsingborgissa. Lähde Ruotsin valtionkalenteri 1881.³

1. Puoliso: Vihitty 24.8.1878 Jönköping Kristina Församling Hanna Jetty Amalia Bohle, Mamsell, s. 10.8. 1856, k. 14.10. 1884 Jönköping Kristina, kuolinsyy syöpä. ⁴

2. Puoliso: Vihitty 25.11.1888 Jönköping Elsa Marie Borg Thorell, Mellin, avioituessaan leski, s. 29.3.1850 Helsingborgin kaup.srk. ⁵

II     Maria Mellin, Möller, s. Ruotsi?, k. ennen 1883 Ruotsi?

LÄHTEET

1.  http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1043; Hiski Siikajoki kastetut

2.  Svenskt Biografiskt Handlexikon 1906 http://runeberg.org/sbh/b0137.html, Familysearch

3.http://www.pp.htv.fi/lkivinie/sjundby/dat857.htm#2; http://runeberg.org/statskal/1881/0178.html; http://www.jbgf.se/bocker/kristina/36f-47.htm

4.  http://www.jbgf.se/bocker/kristina/36f-34.htm

5.  VIGSLAR I KRISTINA FÖRSAMLING: http://www.jbgf.se/bocker/kristina/36e-15.htm

Aatelittomista Mellineistä

Avainsanat

Mellin

Sukututkimuskiinnostukseni koskettelee Mellin-suvun kohdalla nimenomaan sen aatelitonta osaa.  Vapaaherrallinen Mellin-suku on vaikuttanut mm. Akaalla ja Kangasalla. Porvarillisempien  Mellin-sukujen juuret  ja sukuhaarat ovat löydettävissä eri puolilta maata ainakin seuraavasti.

Helsingin seudulta löytyvät kultaseppä Roland Mellinin jälkeläiset. Roland Mellin (1803-1871) oli Ruotsissa Nyköpingissä syntynyt, sittemmin Helsingissä toiminut kultaseppämestari, jonka maineikkaan verstaan toimintaa jatkoi hänen poikansa, kultaseppämestari Otto Roland Mellin (1834-1907). Tätä sukua en ole lainkaan tutkinut.

Toinen kultaseppä oli Carl Jacob Mellin, joka saapui Tukholmasta Oulun kaupunkiin sen jälkeen kun kaupungin tuolloinen kultaseppämestari, niin ikään ruotsalainen Johan Collin oli kuollut helmikuussa 1736. Carl Jacob otti hoitoonsa edeltäjänsä työkentän ja avioitui tämän lesken Elisabeth Mikaelintytär Wacklinin (muotokuvamaalari Isak Waclinin sisar) kanssa vuonna 1737. Nimenomaan tämä oululainen Mellin-suku on tutkimuksessa kiinnostuksen kohteeni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Carl Jacob oli Stora Malmin seurakunnan kappalaisen Jonas Mellinin ja vaimonsa Eva Maria Mildhin poika.

Carl Jacob Mellinin kultasepänleimat

Haukiputaalla ja Iissä Oulun lähellä vaikutti myös komissiomaanmittari Mårten Johansson Mellin, joka oli syntynyt 1736 Lövångerissa, Ruotsissa. Hän toimi Pohjanmaan maanmittarina vuodesta 1759 alkaen.

Myös Mårtenin nuorempi veli Mattias Mellin, syntynyt 1744, oli maanmittari ja teki virkauransa Kuopiossa, jonne hän muutti 24-vuotiaana vuonna 1768. Kahden vuoden kuluttua hän avioitui Charlotta Argillanderin kanssa. Parin pojista tuli sotilaita ja tytär Helena Catharina oli myöhemmin Lemin kirkkoherra Johan Gabriel Lundanin puoliso. Näiden maanmittareiden jälkeläisiä ja esi-isiä on tietokannassani melkoinen määrä, vaikkakaan en suoraa yhteyttä Oulun Carl Jacobiin ole löytänyt.

Mats Johansson Mellinin allekirjoitus

Sukunimeä on myös otettu käyttöön ilman sen ilmeisempiä liityntöjä sukuun. Torniossa asuva työmies Matts Majava (s. 1818) ottaa nimekseen myöhemmin  Mellin, ja hänen molemmat poikansa jatkoivat nimeä. Toisesta pojasta Petter Oscarista tuli myös kultaseppä, joka leimasi Haaparannassa 1878-1886, muutti Nederkalixiin, jossa asui 1886-1893, ja lopulta palasi Tornioon tammikuussa 1896 ollen ”leski, kahdella lapsella”.

Helsingin pitäjän koulumestarina oli pitkään Wilhelm Mellin. Jyväskylän Lyseon matrikkelin tietojen mukaan Wilhelm Mellin (kirjassa Melin) on ollut siellä ala-alkeiskoulun oppilaana. Wilhelm on syntynyt Jyväskylän kappelissa 27.8.1835 (EDIT: korjattu syntymäaika), vanhemmat talollinen Matti Juhonpoika ja Anna Elisabet Joonaantytär, Keljon Sulkulan Hanhimäestä. Wilhelm erosi 1850 käyden sitten Kuopion yläalkeiskoulua ja lukiota vuoteen 1856. Hän toimi opettajana Helsingin pitäjän kirkonkylän ruotsinkielisessä kansakoulusta vuodesta 1859, eläkkeelle 1895 ja kuoli Helsingin pitäjässä 1911. Puoliso Hilda Fredrika Åman  kuoli 1903. Wilhelm ei näytä olevan sukua Kuopion Mellineille, vaikka juuret samoille kylille vievätkin.

Kirkonkylän koulun oppilaita.
Mm. kirjassa Lauri Leppänen: Kotiseutuni Vantaa s. 89 kerrotaan kuvan olevan vuodelta 1870. Holger Markelin on kuitenkin sitä mieltä, että kuva on vuodelta 1890, sillä hänen isänsä Albert Markelin (s. 1881) on yksi takarivin pojista ja Stellbergin poika istuu alarivillä toisena vasemmalta.  Koulumestari Wilhelm Mellin on kuvan keskellä edessään tummassa hatussaan vaimonsa Hilda ja valkeaan esiliinaan pukeutunut keittäjätär. Oikeassa laidassa olevat kunnan hoidokit erottuvat hyvin, sillä heiltä on täivaaran takia hiukset kynitty.

Hämeenlinnassa asui karvari Henrik Eriksson Mellin, joka avioitui siellä karvari Gröndahlin lesken Beatan (os. Stenbäck/Stenbeck) kanssa. Heidät vihittiin 2.2.1823 ja samana vuonna syntyi heidän ainut tunnettu lapsensa, Sophia Anna 11.5.1823. Karvarinkisäälli Henrik Mellin oli syntynyt Orivedellä 1798 ja tullut Turusta 1822.

Oriveden syntyneissä löytyy sopiva Henrik Eriksson, lähtöisin Porvola Alanen-nimisestä talosta.  Nimi Mellin lienee otettu Turussa ja saattaa liittyä Orivedellä olevaan Mellin kylään, joka on lähellä Porvolaa. Porvola kuuluu nykyään Juupajoen kuntaan.

Lisäksi Mellin-nimisiä on vaikuttanut ainakin Porissa, Turussa ja Raahessa, mutta nämä ovat vielä suurelta osalta tutkimatta.

Vaikka Mellin sukunimenä ei ole kovin yleinen, on näiden monien erillisten sukujen selvittäminen tietysti aikaavievää puuhaa, sillä sukututkimus on kuin palapeliä: jotta pystyisi sijoittamaan esiin tulleet henkilöt oikeisiin paikkoihinsa sukupuihin, ei useinkaan riitä se, että tutkii vain sitä kaikkein ominta ja läheisintä sukuhaaraa. Viime viikolla viimeksi ilmestyi historiallisesta sanomalehtikirjastosta esille tähän saakka täysin tuntematon Mellin, vieläpä Oulusta, joten salapoliisityötä riittää.

Lähteitä:

Rippikirjoja mm. Kuopio maasrk ja kaupunkisrk, Oulu, Tornio, Orivesi ym.ym. Tarkemmat viitteet pyydettäessä.

Jyväskylän lyseon satavuotismatrikkelit. Jyväskylä 1958. Toim.Olavi Wanne.

Förbindelserna mellan Öster- och Västerbotten i genealogisk belysning. Grosshandlande SVANTE LUNDELL, Skellefteå. Genos 30(1959), s. 93-103

http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/suutari/historia/kouluetu.html