• Aluksi
  • Landin/Svanberg sukua
  • Wacklin-sukua

Sukuhistoriaa sieltä ja täältä

~ Sukuaiheisia tarinoita ja turinoita

Sukuhistoriaa sieltä ja täältä

Category Archives: Wacklin

Esineitä ennen meitä – teologiankirja 1700-luvulta

03 lauantai Tam 2015

Posted by Ritva Rajander-Juusti in Esineet, Hengenmiehiä, Kulttuuri, Wacklin

≈ Jätä kommentti

Sain vanhoja kirjoja keräilevältä pariskunnalta Virroilta uteliaisuutta ruokkivan kysymyksen Wacklinien tiimoilta. Heidän omistukseensa on päätynyt 1700-luvulla julkaistu kirja Institutiones Theologiae Practicae. Kirjan on kirjoittanut Anders Knös ja sen on julkaissut Holmiae vuonna 1768. Kirjassa on ollut kaksi osaa, yhteensä yli 1000 sivua, ja heillä on kappale kirjan toista osaa.
Kirjan kansilehti
 
Kiinnostavaa kirjassa oli tämän blogin kannalta sen omistajien nimikirjoitukset. Kirjeessään Virroilta kysyjät miettivät miten nämä herrat toisiinsa mahtoivat liittyä.
 
Kirjan esilehdellä on kolme nimeä, arvatenkin kirjan aikaisempien omistajien omakätisesti sinne kirjailemat. Gerhard Snellman, H. Piponius ja Nathanael Wacklin.
Nimikirjoitukset
 
Ensinnäkin omistuskirjoitus on tunnistettu ja se kuuluu 1748 syntyneelle Gerhard Gerhardinpoika Snellmanille.  Nimikirjoitus varmistus tehtiin vertaamalla allekirjoituksia Piippolan seurakunnan tilikirjoissa oleviin Gerhard Snellmanin nimikirjoituksiin. Kyseessä onkin Piippolan seurakunnan ensimmäinen sielunpaimen, jonka vaikeahkon nimen piipposet väänsivät muotoon ”Körkeli Snellman”. Suomalaiseen kulttuurihistoriaan Gerhardin jättämä jälki oli suuri, sillä hänen poikansa Christian Henrik oli suomalaisen kielen ja kansallistunnon sekä oman rahan puolestapuhujan J.V. Snellmanin isä. Alla olevassa Kirjastovirman linkissä on hauskoja tarinoita tästä Körkelistä.
 
Keskellä sivua lukee H Piponious (Piponius vielä varmuuden vuoksi toistettu kahteen ylimääräiseen kertaan).
 
Ylioppilasmatrikkeli tunnistaa kaksi H. Piponiusta, joista toinen, Henrik Gabriel, opiskeli 1830-luvulla Helsingin yliopistossa. Tämän Piponiuksen äiti oli Anna Jakobina Snellman, jota yllättäen osoittautuu yllä mainitun Gerhard Gerhardinpoika Snellmanin tyttäreksi!. Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, että kirja kulkeutui Gerhardilta hänen tyttärenpojalleen. Henrik Gabriel toimi Oulussa yläalkeiskoulun opettajana ja kuoli siellä naimattomana vuonna 1847.
 
Kolmas omistaja on merkinnyt nimensä kirjan esilehden oikeaan alaneljännekseen, jossa lukee:
Nathanael Wachlin
O?negaf?
Gerh. Snellman
 
Erityisen kiehtovaa oli nähdä Nathanaelin nimikirjoitus lähes 250 vuoden takaa. Nathaneal Samuelinpoika Wacklin syntyi Laihialla 8.12.1753, jossa hänen isänsä toimi kirkkoherrana. Kirkkoherralle ja hänen puolisolleen Elisabet Björmanille syntyi Laihialla viisi tytärtä ja kolme poikaa. Kaksi tytärtä ja todennäköisesti kaksi poikaa kuolivat pieninä, ja Nathanael näin ollen pojista ainoana varttui aikuisikään.
Wacklin Samuel muotokuvaBjörman Elisabeth muotokuva
Muotokuvat Nathanaelin vanhemmista Samuel Wacklinista ja hänen vaimostaan Elisabet Björmanista on maalannut Isak Wacklin. Kuvat Ateneumin kokoelmista.
 
Natanael opiskeli Vaasan triviaalikoulussa 1764-1769, jonka jälkeen kevätlukukaudesta 1770 alkaen Turun yliopistossa, jossa hänet kirjattiiin Pohjalaisen osakunnan jäseneksi. Opinnot jäivät kesken, sillä hän kuoli ylioppilaana kotonaan Laihialla 10.8.1773, vain 19 vuoden ja 8 kk ikäisenä.
 
Olivatko Gerhard ja Nathanael opiskelutovereita? Gerhard Snellman oli Nathanaelia noin 5 vuotta vanhempi ja hän aloitti opintonsa Turussa  jo 1763, ollen myös Pohjalaisen osakunnan jäsen. Hän valmistui papiksi tammikuussa 1771 ja siirtyi silloin apupapiksi Tervolaan. Käytännössä Natanael ja Gerhard näyttävät olleen yhtä aikaa Turussa vajaan vuoden verran. 
 
Saattaahan olla että kyseessä oli teologian oppikirja, jonka valmistuneet sitten möivät nuoremmille ”teineille”. ja näin kirja päätyi Snellmanilta Wacklinille ja jollain muotoa takaisin Snellmanille Nathanaelin kuoltua.
 
Koska kirja on oletettavasti myöhemmissä vaiheissa kulkeutunut Snellmanilta Piponiukselle, voitaisiin myös arvella että kirjan ostikin Nathanael Wacklin ja se kulkeutui Snellmanille myöhemmin, ehkä Nathanaelin kuoleman jälkeen? Mitään sukuyhteyttä en pikaisella selaamisella onnistunut herrojen välille löytämään, mutta sellainen saattaa hyvin olla olemassa.
 
Tuo keskirivin ” negaf” tms. saattaa olla avain arvoitukseemme mikä on kirjan reitti Wacklinilta Snellmanille tai toisinpäin. Rivin ensimmäisen O-kirjaimen voisi tulkita Gerhardin lennokkaan G-kirjaimen yläkiekuraksi, jollainen muissakin hänen nimikirjoituksissaan on havaittavissa. Toistaiseksi arvoitus on ratkaisematta, ehkäpä joku lukijoista tunnistaa termin?
 
Kiitos lukijoille Virroille tästä mielenkiintoisesta kysymyksest, kahdesta ylimmästä kuvasta ja ennen kaikkia Nathanaelin nimikirjoituksesta.
 

Lähteitä:

Ylioppilasmatrikkeli:

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8442

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8894

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=14683

http://www.kirjastovirma.net/liminka/tahystaja/1957-04-16

http://sv.wikipedia.org/wiki/Andreas_Knös

Merikapteeri Dorothea Maria Lösch

21 tiistai Tam 2014

Posted by Ritva Rajander-Juusti in Kulttuuri, Merielämää, Ruotsi, Wacklin

≈ Jätä kommentti

Viimeviikkoisella käynnillä Ateneumin taidemuseossa askeleet nousivat kolmanteen kerrokseen. Kun Sam Vannin värikylläisistä töistä oli hieman toivuttu, huomio siirtyi kolmannen kerroksen kokoelmanäyttelyyn salissa 24.

Ja mitä siellä olikaan: Vierekkäin, saman oviaukon molemmilla puolilla kaksi Isaac Wacklinin maalaamaa muotokuvaa. Muistelen että ainakin toinen olisi ollut esillä Sinebrychoffin museon Wacklin-näyttelyssä 2008, mutta kyllä ne upeasti sykähdyttivät edelleen. Vasemmalla puolella oli Mrs. Heckfordin muotokuva, josta olenkin jo kirjoittanut. Niin vaaleanvihreä, kevyt ja keimaileva pitseineen ja koristeellisine kehyksineen. Ja oven oikealla puolella tummissa, yksinkertaisen karuissa mustissa puukehyksissä muotokuva vuodelta 1755 tummaan koruttomaan asuun pukeutuneesta Dorothea Maria Löschistä (1730-1799).

Wacklin_Losch

Dorothea, taiteilijan vaimon sisar, oli aviossa Suomessa ja asui perheineen Suomessa Kemiön Söderlångvikin kartanossa Mårten Johaninpoika Thesleffin puolisona. Mårtenin ammatiksi mainitaan Dykeriinspektor. Nyt oli hieman aikaa selvittää, mikä Dorothea oli naisiaan.

Minulle uutta oli Dorothean maine Ruotsin historian ensimmäisenä naispuolisena merikapteenina. Tuon arvon hän sai otettuaan komentoonsa ja pelastettuaan Armida-laivan, jonka upseerit oli tapettu, haavoittuneet tai laivansa hyljänneet, Ruotsinsalmen taistelussa Kotkan edustalla heinäkuun 9. päivä 1790. Dorothea oli laivalla miehensä mukana kun laiva joutui taisteluun. Kuningas Kustaa III palkitsi Dorothean seremoniallisella merikapteenin arvonimellä, mikä oli tuon ajan naisille ennenkuulumatonta.

Muotokuva, joka on maalattu 45 vuotta ennen tuota taistelua, henkii mielenkiintoisella tavalla arvovaltaa, päämäärätietoisuutta ja sotilaallisuutta, vaikka Dorothea oli kuvaa maalattaessa vasta 25-vuotias. Dorothean vanhemmat olivat tukholmalainen kultaseppä Henrik Jakob Losch ja vaimonsa Dorothea Maria Beyms.

Dorothea avioitui 14. lokakuuta 1756 Tukholmassa Mårten Johan Thesleffin kanssa, joka syntyi 1705 ja kuoli 1777. Avioliitto oli Mårtenin kolmas. Perheelle on tiedossa vain yksi lapsi, Kallista Thesleff (s. 1758 Dragsfjärdissä Suomessa ja kuoli Turussa 1783), joka hänkään ei elänyt kovin vanhaksi. Kallista ehti avioitua ennen kuolemaansa 23. joulukuuta 1781 Turussa Johan Tennbergin (1749-1809) kanssa ja pariskunnan poika Johan Adolf Tennberg  syntyi 1783 ja kuoli 1861.

Mårten Johanin isän, majuri Mårten Thesleffin edesottamuksista kerrotaan täällä.

Dorothea kuoli Tukholmassa Serafimen sairaalassa 2. helmikuuta 1799, 69-vuotiaana.

Aiheesta muualla:

Myös Kaisa Kyläkoski on blogannut 2009 samasta henkilöstä:

Ossian Mestertonin sukututkimus sisältää tietoja mm. tästä Thesleff-perheestä.

Ateneumin tiedot teoksesta.

Sukeltaja-lehdessä vuodelta 1997 on juttu Dorotheasta (jutussa puhutaan kyllä virheellisesti Teresiasta) ja muista neuvokkaista naisista merillä s. 16 alkaen.

Esineitä ennen meitä: Merkkausliina 1700-luvulta

05 perjantai Elo 2011

Posted by Ritva Rajander-Juusti in Esineet, Oulu, Wacklin

≈ Jätä kommentti

Merkkausliina, jonka on tehnyt Eva Christina Wacklin 1763. Suomen Kansallismuseo / Finna. 

Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluu tämä ajan kuluttama merkkausliina, jonka on 1763 kirjaillut Eva Christina Wacklin. Liinan päivämäärä 8.8. tarkoittaa, että  melko tarkkaan 248 vuotta sitten Eva Christina lopetteli liinan työlästä ja symbolirikasta koristelua. Kuvioista löytyy mm. tiedustelijoita palaamassa rypäletertun kanssa, heraldinen kotka ja leijona, hirvi, papukaija, elämänpuu, kaksikorvainen maljakko kukkineen, kehräävä apina, kukkakorit, kruunuja, lintuja, kalkki, tuntilasi, tikapuut jne. Lisäksi liinaan on kirjottu nimikirjaimia, joista on tunnistettu mm. ECH (Eva Christina Hollender, äiti), ympärillä  MW (Mikael Wacklin, isä), IW (Isak s. 1755), MW (Mikael s. 1753), IMW (Josefa Maria s. 1760) alla MH (Magdalena (?) Hollender, äidin sisko) ja CU (Catharina Ullen, sedän vaimo).

Merkkausliina oli tuon ajan tyttöjen käsityötaidon näyte, johon kirjailtiin numeroiden ja kirjainten ohella erilaisia kuvioita sekä nimikirjaimia ristipistoilla. Merkkausliinojen aiheet olivat usein peräisin suvun vanhoista merkkausliinoista, mutta uusiakin malleja suunniteltiin.

Eva Christina oli Oulun ensimmäisen postimestari Mikael W:n  pojan tytär. Kauppiaan ja laivanvarustajan Mikael Mikaelinpoika Wacklinin tytär oli liinaa tehdessään vasta 12-vuotias.  Vuonna 1771 hän avioitui Gustav Johan von Essenin (s. 1735 Heinolassa) kanssa. Gustav oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin 2. majurin komppanian alikapteeni. Parille syntyi vuosina 1772-1796 yhteensä 10 lasta Siikajoella, Kokkolassa ja Pedersöressä.

Eva Christina kuoli 1830 Oravaisissa, jossa myös hänen miehensä oli kuollut 7 vuotta aikaisemmin.

Perhe:
Taulu 1
I  Eva Christina Mikaelintytär Wacklin, von Essen
s. 30.8. 1751 Oulu, k. 16.1. 1830 Oravainen.
(*1).
Puoliso: Vihitty 26.11. 1771 Oulu
Gustav Johan von Essen
Pohjanmaan jalkaväkirykmentin 2. majurin komppanian alikapteeni 1779, s. 8.11. 1735 Heinola, k. 1.2. 1823 Oravainen.

Lapset
Georg Fredrik von Essen *28.8.1772  k.19.11.1773 Revonlahti
Eva Sofia von Essen *8.4.1774 Siikajoki k.25.1.1849 Oravainen Naimaton
Josefa Maria von Essen *26.3.1776 Siikajoki k.6.4.1776 Revonlahti
Gustaf Johan von Essen *15.5.1777 Siikajoki k.26.8.1829 Oravainen
Otto Mauritz von Essen *18.3.1780 Kokkolan msrk k.16.3.1848 Oravainen, Pohjanmaan jalkaväkirykmentin henkikomppanian luutnantti
Christina Charlotta von Essen *23.9.1782 Kokkolan msrk
Carl Vilhelm von Essen *11.5.1785 Kokkolan msrk (Lähti merelle  1798 ja katosi)
Ulrika Magdalena von Essen *23.5.1787 Pedersöre
Gustava Elisabet von Essen *4.5.1792 Pedersöre
Lovisa Eleonora von Essen *23.10.1796 Pietarsaari k.31.5.1836 Ylivieska

Lähde: http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/suvut/vonEssen.htm

http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/jambeck/historiaa.htm

Postimestari Wacklinin varhaiset vaiheet

11 maanantai Hei 2011

Posted by Ritva Rajander-Juusti in Oulu, Ruotsi, Wacklin

≈ 12 kommenttia

Kesämökin kuistille ilmestyi laatikollinen vanhoja sukututkimuslehtiä setäni varastosta, kiitos siitä! Lehtien sisällysluetteloita hellepäivänä selaillessani osui haaviin kaksi pientä artikkelia, jotka johtivat oululaisen postimestari Mikael Wacklinin jäljille.

Aikaisemmin yleiseksi muodostunut käsitys on ollut, että postimestari olisi lähtöisin Pielaveden Vakkolan talosta. Ilja Kokkonen valaisi kuitenkin uudempaa näkökantaa asiaan SukuForumissa 2007 . Hänen mukaansa Pielaveden historiaa tutkineet eivät ole löytäneet mitään Vakkolan taloa. Pielavedeltä tunnetaan kuitenkin aivan 1700-luvun alusta lukkari nimeltä Mikael Waickenius, joka sitten 1700-luvun alkuvuosina katoaa Pielaveden kirjoista. Hän kirjoittaa:

”Jo Pielaveden ja Keiteleen historian I osassa on arveltu, että tämä Mikael olisi pielavetisen Rytkösten suvun poikia. Uudessa Rytkösten sukukirjassa (Rytkösiä sukupolvesta toiseen 2006) tämä Mikael on sukututkija Arvo Korpelaan nojautuen katsottu varakkaan pielavetisen isännän ja kuudennusmiehen Juho Matinpoika Rytkösen n. vuonna 1675 syntyneeksi Mikko-pojaksi. Nimi Wacklin/Waickenius olisi hankittu Oulussa eikä liittyisi mitenkään aikaisempaan nimeen tai talonnimeen”.

Olen yrittänyt selvittää postimestarin perheen alkutaipaleita ennenkin, sillä hänen tyttärensä Elisabetin (esiäitini) syntymäaikaa en vielä ole onnistunut löytämään. Sedän tuoma lehtinippu vei taas pari askelta lähemmäksi arvoituksen ratkaisua, sillä niistä selvisi missä postimestarin perhe oleskeli 1700-luvun alkuvuosina.

Tässä siis hahmotelmaa postimestarin perheen alkutaipaleesta:

1694

Mikko Rytkönen Pielavedeltä muutti Ouluun  ja työskenteli siellä mahdollisesti kauppa-alalla.

1703-1706

Toimi Pielavedellä  lukkarina. Sara Wacklinin kirjan ”Satanen muistelmaa Pohjanmaalta” mukaan Mikael palasi Oulusta joksikin aikaa takaisin Pielavedelle lukkariksi. Pielavedeltä tunnetaankin aivan 1700-luvun alusta lukkari nimeltä Mikael Waickenius, joka sitten 1700-luvun alkuvuosina katoaa Pielaveden kirjoista.

Avioitui ennen vuotta 1703 Helena Zachariaantytär Paldanian (s. 1682 Iisalmessa) kanssa. Ensimmäinen lapsi  Zachris syntyy 1703 ja seuraava Johan 1705 Pielavedellä.

Noin 1706-1707

Perhe muutti Ouluun.  Lapsia syntyy lisää:  Samuel 1710 Oulu,  Elisabet (vuosi tuntematon, todennäk. ennen 1707)

1712 Mikael Wacklin mainitaan  kinkerikirjassa vaimonsa, tämän Samuel-veljen, Anna-siskon ja rengin kanssa asuvaksi Oulussa.

1714 – 1719

Suuri Pohjan sota siirtyi Suomen alueelle vuoden 1709 aikana. Venäläiset miehittivät Oulun 27.11.1714 ja Tornion seuraavan vuoden helmikuussa. Väki siirtyi sotatoimien edellä pakolaisiksi Ruotsiin joko meren yli tai Pohjanlahden ympäri  Länsipohjaan.  Oulun seudulla taisteltiin vielä 1719 ja 1720.Suomalaisia isonvihan pakolaisia on ollut Ruotsissa melkoisia määriä, arviot vaihtelevat välillä 10 000 – 20.000. Länsipohjassa heitä arvellaan olleen noin 8.000.Rauha tehtiin syksyllä 1721 ja asukkaat alkoivat palata kotikaupunkiinsa.

Sukulehtien artikkeleista kävi ilmi, että postimestari perheineen  (monen muun oululaisen tavoin) oli vihollista karussa Ruotsissa. Tätä hypoteesia olin ennenkin tuloksetta tutkaillut, mutta ajatuksella, että pakotie olisi vienyt Tukholmaan saakka.

Niin ei kuitenkaan ollut, vaan Mikael Wacklin mainitaan vaimoineen 1715 Råneån (noin 100 km Torniosta länteen) kinkerikuulutuskirjassa. Perhettä ei mainita pakolaisten joukossa enää 1716. Matka lienee jatkunut hieman etelämmäksi, sillä:

4.11.1717 kastettiin Piteån maaseurakunnassa Mikael Wacklinin ja Helena Paldaniuksen poika Mikael. Kummina tuttuja oululaisnimiä: Arfvolander, Estlander, Bonsdorff sekä äidin sisko Anna Paldania.

Grapen mukaan Wacklin sai postimestarin valtakirjan Ouluun  14.10.1717, mutta muutti Ouluun vasta 1719.

Nuorimmat lapset ovat syntyneet Oulussa, taidemaalari  Isak 1721,  Helena 1722 ja Anna 1724.

Tuo postimestari oli muutenkin vekkuli tyyppi, vaikutti kolmen poikansa kanssa tuon ajan yltiöpietistisessä liikkeessä, mutta sai toisaalta maaherralta nuhteita siitä, että hoiteli virkatehtäviään ”sumussa ja humussa”….. Siksipä hän ansaitsee vielä toisen postauksen lähiaikoina.

Mikael Mikaelinpojasta maalattu muotokuva vuodelta 1755. Tekijä veli Isak. Mikael Mikaelinpoika oli oululainen kauppias ja laivanvarustaja.

Perhe:

Taulu 1
I  Mikael Wacklin (alkujaan Rytkönen)
Postimestari, s. 1678 Pielavesi, k. 21.4. 1737 Oulu.

Puoliso: Vihitty noin 1700- 1703
Helena (Elsa) Zachariaantytär Paldanius, Wacklin
s. 1682 Iisalmi, k. 13.5. 1759 Oulu.
Vanhemmat: Zacharias Samuelsson Paldanius, Pitäjänkirjuri Iisalmella alk. 1678, s. 1645, k. 1690 Kuopio? ja Helena Isakintytär Sinius, Paldanius, s. 1655.

Lapset:
Zacharias Mikaelinpoika Wacklin, s. 1703 Pielavesi, k. 4.5.1772 Oulu
Johan Mikaelinpoika Wacklin, s. 1705 Pielavesi, k. 1.10.1766
Samuel Mikaelinpoika Wacklin, s. 1710 Oulu, k. 19.11.1780 Laihia
Elisabet Mikaelintytär Wacklin, Mellin, Collin, s. ?? k. 11.1754 Oulu
Michael Mikaelinpoika Wacklin, s. 11.1717 Piteå, k. 13.9.1763 Oulu
Isak (Isaac) Mikaelinpoika Wacklin, s. 1721 Oulu, k. 10.9.1758 Tukholma
Helena Mikaelintytär Wacklin, s. 29.8. 1722 Oulu, k. 1723 Oulu
Anna Mikaelintytär Wacklin, s. 23.1. 1724 Oulu, k. 29.3.1782 Oulu

Lähteet:

Mäkitalo Juhani: Ison vihan pakolaisia Pohjanmaalta ja Torniosta Ruotsiin sekä Tervolaan. Oulun sukututkija 1994:1, s. 13-15.

Nyholm Leo: Sursillin suku. Tillägg och rättelser. Genos1995:2, s. 71-81.

Uusia pakolaisluetteloita isonvihan ajoilta, Fil.lis. Voitto Ahonen, Vantaa, Genos 59(1988), s. 5-17.

AD Online: Piteå landsförsamling Födelse- och dopbok 1714-1756, alkuper. sivu 15 ja Råneå Husförförslängd 1993-1719, alkuper. sivu 155.

Bergholm, Kari. Sinius. Genos 25(1954), s. 106-118.

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta kinkerikirja, 1712-1712 IK135-136 I Aa:1 Kuva 44

Pekka Rossin sukututkimus http://www.rossi.se

Grape: Postkontor och Postmästare

Luukko, Armas: Österbottens borgerskap under 1600-talet

Aiheita

Esineet Helsinki Hengenmiehiä Kainuu kultasepät Kulttuuri Kuopio käsityöläiset Mellin Merielämää Oulu Pietari Ristijärvi Runonlaulajat Ruotsi Svanberg Tukholma Viena Viipuri Vuonninen Wacklin

Sukututkimusblogeja

  • Juhan suku-uutiset
  • Sukututkijan loppuvuosi
  • Vertimus
  • Westerlund

Arkistot

  • maaliskuu 2023
  • lokakuu 2021
  • maaliskuu 2021
  • tammikuu 2021
  • joulukuu 2020
  • marraskuu 2020
  • marraskuu 2017
  • tammikuu 2015
  • tammikuu 2014
  • helmikuu 2013
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010

  • Seuraa Seurataan
    • Sukuhistoriaa sieltä ja täältä
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Sukuhistoriaa sieltä ja täältä
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...